Valtamedia lännessä kritisoi Vladimir Putinia ja Venäjää mm. Syyriassa suoritetuista operaatioista, vaikka länsi itsekin on ”terrorismin vastaiseen sotaan” vedoten suorittanut ilmaiskuja maassa. Toisessa ääripäässä ovat sitten ne, jotka katsovat kaikessa Venäjän vähänkään negatiiviseen sävyyn esittävässä materiaalissa olevan kyse pelkästä propagandasta ja mustamaalauksesta. Mutta ovatko Yhdysvallat ja Venäjä todella vastapelureita vai voisivatko vastakkaisissa leireissä vaikuttavat vallanpitäjät kaikesta huolimatta olla jossain määrin lojaaleja toisilleen?

Kun Brysselin iskuja tarkastellaan hyötynäkökulmasta, ei Isis ole ainoa taho, jolla oli motiivi toteuttaa iskut.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin vastaisen Vapaan Syyrian armeija -ryhmittymän agentti väittää CIA:n jättäneen huomioimatta kasoittain yksityiskohtaista tiedustelutietoa Isisiin liittyen. Entisen Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin sähköpostiviestit puolestaan paljastavat huolien Israelin turvallisuudesta ja monopoliasemasta Lähi-idän ydinasevaltiona olleen osaltaan Syyrian sodan taustalla.

Al-Qaidan tavoin Isis puhkesi kukkaan Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluyhteisön valvovan silmän alla, ja sen tukeminen oli — amerikkalaisupseeria lainaten — ”harkittu päätös” maalta, joka oli jo pitkään kaavaillut kaaosta Lähi-itään ja joka kansainvälistä liittoumaa johtaen näennäisesti taistelee samaa terroristiryhmää vastaan.

Pariisin veritöiden tekijöiden ja valvontayhteiskuntaa ajavien edut yhdistyvät sotarumpujen voimistuvassa kuminassa.

Kesäkuun 8. päivä 1967 amerikkalainen sotalaiva USS Liberty joutui hyökkäyksen kohteeksi seilatessaan Välimerellä. Toisin kuin saattaisi kuvitella, hyökkääjät eivät kuitenkaan olleet arabeja tai muslimeja vaan israelilaishävittäjiä seuranaan torpedoveneitä. ”Traagiseksi erehdykseksi” tituleerattu välikohtaus tapahtui siitäkin huolimatta, että oli aurinkoinen iltapäivä ja amerikkalaislippu lepatti selkeästi tuulessa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin vaikuttaisi nousseen Washingtonin ja Naton johdolla operoivia sotahaukkoja ja heidän agendaansa vastaan. Etenkin viimeisten vuosien tapahtumien johdosta on varsinkin amerikkalaisessa vaihtoehtoisessa mediassa alettu leipoa Putinista jonkin sortin sankaria tai jopa pelastajaa. Mutta onko hän todellinen vastavoima lännelle?