Millaisia vaikutuksia on Donald Trumpin valinnalla?

trumpisis-1068x793Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalit ratkesivat Donald Trumpin eduksi. Ratkaisu ei ole ymmärrettävästi kaikkia miellyttänyt ja on maailmalla herättänyt jopa epäuskoa, mutta kuten esimerkiksi Vastavalkean julkaisemasta artikkelista ”Sähköpostiviestit, FBI ja Hillary Clinton” käy hyvin ilmi, ei toiselle sijalle jäänyttä Clintoniakaan voi pitää millään tapaa kelvollisena ehdokkaana.[1] Siksi on tavallaan ymmärrettävää, että moni on valtamedian suorastaan väkisin tuputtaman Clintonin sijaan asettanut toivonsa Trumpin varaan. Mahdollisia syitä hänen voitolleen on listannut Vesa Raiskila kirjoituksessaan ”Miksi Trump voitti presidentinvaalit”.[2] Mutta onko hän loppujen lopuksi merkittävästi parempi vaihtoehto?

On arveltu, ettei Trump olisi varsinainen ”sisäpiiriläinen” eikä mittavan omaisuutensa vuoksi niin helposti Wall Streetin finanssipiirien vietävissä. Hänen taustallaankin on silti vaikuttanut sellaisia mahtimiehiä kuin David Rockefeller, Tibor Rosenbaum, Edmond de Rothschild, William Mellon Hitchcock ja Meyer Lansky.[3] Nämä herrat ovat olleet monessa mukana, mutta Trumpiin heidät yhdistää se, että he olivat Resorts International -uhkapelikonsernin keskeisiä rahoittajia. Trump taas on kertonut ostaneensa ensimmäiset kasino-osakkeensa hankkimalla 93 % Resorts Internationalista. Kyseinen konserni toimi kuitenkin sattumoisin myös CIA:n rahanpesulaitoksena, joten Trumpin käsiin sitä ei todennäköisesti olisi uskottu, ellei edellä mainittu herrasväki olisi kokenut tätä luottamuksen arvoiseksi.

Onko sitten luottamusta edelleen vai onko se karissut vuosien varrella? Kuten Raiskilan kirjoituksessa mainitaan, on edustajainhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich todennut eliitin vierastavan Trumpia, koska hän on ”ulkopuolinen” ja vaikeammin kontrolloitavissa; Gingrichin mukaan Trump ei ole myöskään politiikan huipulle kivutakseen käynyt läpi ”initiaatioriittejä” eikä kuulunut salaseuroihin. Se, että on pienempi paha kuin Hillary Clinton ei kuitenkaan ole vielä kummoinen meriitti. Ja ellei Trump ole ollut eliitin ykkösvaihtoehto, niin ehkäpä hänenkään valintansa ei heidän näkökulmastaan ole katastrofi. Kuten todettua, Trumpinkin voi yhdistää isokenkäisiin jo uransa alkuvaiheilta asti ja mistäpä sen tarkalleen tietää, mitä kaikkea valonarkaa hänen komeroihinsa on kertynyt vuosien aikana.

Mutta jos unohdetaan Trumpin mahdolliset päivänvaloa kestämättömät bisneskuviot sekä keltaisen median rakastamat möläytykset, niin millaisia asioita hänen valinnastaan voisi seurata? Ilmastorealismia-blogissa ennustetaan, että ”muutos, jonka näemme asteittain parin seuraavan vuoden aikana, on erittäin suuri joillakin politiikan saroilla, vähäisempi toisilla ja joillakin ehkä huomaamaton”.[4] Esimerkiksi ilmastopolitiikan suhteen blogissa arvellaan uusien tuulien puhaltavan. Ilmastonmuutoksesta paasaaville tahoille helppoa rahoitusta ei liene enää saatavilla entiseen tapaan, vaan kuten blogissa todetaan, ”Yhdysvaltain rahoituksen huvetessa moni sen varassa ilmastokokouksissa kiertelevä löytää rahattoman matkakassan”.

Entä millä tavoin Trumpin valinta vaikuttaa ulkopolitiikkaan? Yhdysvaltojen ja Venäjän välit ovat viime vuosina olleet siinä määrin kireät, että aseellista yhteenottoakin on pelätty. Tilanne on kuitenkin oikeastaan huolestuttavampi muun maailman kannalta, sillä Neuvostoliitonkaan kanssa Yhdysvallat ei käynyt suoraa aseellista kamppailua, vaan taisteluissa hyödynnettiin sijaistaistelijoita ja niitä käytiin vieraalla maaperällä. Clintonin asennoituminen Venäjää kohtaan on ollut vihamielistä, joten hänen valintansa pelättiin pahentavan tilannetta, kun taas Trump on suhtautunut itänaapuriimme myötämielisemmin.

Vaalien aikaiset puheet ovat kuitenkin vain vaalien aikaisia puheita ja Trump on antanut niin monenlaisia lausuntoja, että jää nähtäväksi millä tavoin hänen valintansa tulee vaikuttamaan mm. Lähi-idän tilanteeseen sekä Yhdysvaltain ja Venäjän välisiin suhteisiin. Vai käykö lopulta niin, että ainakin Lähi-idän suhteen jatketaan pääpiirteittäin samalla linjalla, kuten Hillary Clintonin tullessa valituksi olisi todennäköisesti käynyt.

Vaikka terroristijärjestö Isisin vastaiset toimet ovat totta kai jatkumoa presidentti George W. Bushin käynnistämälle ”terrorismin vastaiselle sodalle”, ei tämä retoriikka Barack Obaman kaudella ollut aivan niin vahvasti esillä, vaan esimerkiksi Libyan invaasiota kaupiteltiin suurelle yleisölle ennen kaikkea ”humanitaarisena interventiona”. Tokihan Yhdysvallat on sittemmin saanut – tai näkökulmasta riippuen kehittänyt – ”kiusakseen” mm. Isisin, jota vastaan sen oli alettava kamppailla ja ”sota terrorismia vastaan” oli jälleen vahvemmin esillä.

Donald Trump on myös ollut kovasti – mahdollisesti jopa Obamaa enemmän – huolissaan terrorismista, ennen kaikkea ääri-islamistisesta terrorismista. Mikäli tämä lisäys ylipäätään on tarpeen, sillä valtamedian julkaisuja lukiessa – tai Trumpin lausuntoja kuunnellessa – voisi melkein kuvitella, ettei muunlaisia terroristeja ole olemassakaan. Joten vaikka Hillary Clintonia on aivan oikeutetusti luonnehdittu ”sotakoneiston ehdokkaaksi”[5], ei ole vielä sanottua, että Trump jäisi pekkaa pahemmaksi tässä asiassa. Kuten Riikka Söyringin kääntämässä amerikkalaisdiplomaatti Chas W. Freeman Jr:n kirjoituksessa todetaan, on Clintonissa ja Trumpissa niin paljon yhteistä, että Freemanin mielestä heistä voisi jopa puhua yhtenä ainoana henkilönä.[6]

DIA:n ex-johtaja kaipaa hallitukseltaan ”päättäväisiä toimia terroristeja vastaan”

Eräs Donald Trumpin tukijoista on ollut Yhdysvaltain sotilastiedustelu Defense Intelligence Agencyn (DIA) entinen johtaja Michael Flynn, jota jossain vaiheessa kaavailtiin jopa varapresidentin virkaan.[7] Kuten muistamme, Flynn kertoi Al-Jazeera-kanavan haastattelussa olleen Yhdysvalloilta ”harkittu päätös” tukea al-Qaidasta, Muslimiveljeskunnasta ja muista ääriaineksista koostuvia kapinallisryhmiä. Tämä osaltaan vahvisti epäilyksiä Yhdysvaltain ja Israelin sekä useiden heidän liittolaistensa muodostaman kansainvälisen liittouman roolista terroristijärjestö Isisin tukijana.[8] Motiiviksihan tällaiselle toiminalle on esitetty mm. Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon syrjäyttämistä amerikkalaismielisemmän hallinnon tieltä sekä ylipäätään useissa eri ajatushautomoissa ja strategiapapereissa jo pitkään suunnitellun ”hajota ja hallitse” -strategian toteuttamista Lähi-idän alueella ennen kaikkea Israelin etuja vaalien.

Mutta se siitä rehellisyydestä. Sittemmin Flynn on lähtenyt uuskonservatiivista suuntausta edustavan ja aiemmin mm. Yhdysvaltain ulkoministeriölle ja puolustusministeriöllekin konsulttina toimineen sekä nykyisin ulkopolitiikan analyytikkona tunnetun Michael Ledeenin kelkkaan. Ledeen on Richard Perlen pitkäaikainen kumppani, ja Perlellä puolestaan on ollut hyvin merkittävä rooli ”sotapuolueeksikin” tituleerattujen uuskonservatiivien agendan edistämisessä.[9] Yhdessä Ledeenin kanssa Flynn on kesällä 2016 julkaissut kirjan The Field of Fight: How We Can Win the Global War Against Radical Islam and Its Allies, jota Non-Aligned Media kuvailee[10] ”terrorismin vastaista sotaa” markkinoivaksi opukseksi.

Kirjan tiivistelmässä mainitaan, kuinka vanha kunnon al-Qaida (jolla aikansa ihmisiä peloteltiin, mutta joka nykyisin ei tunnu herättävän enää riittävästi mielenkiintoa, toim. huom.) on nyt muuntautunut ”paljon vaarallisemmaksi uhaksi”. Tällä viitataan tietenkin Isisiin ja todetaan heti perään ”radikaalien islamistien julistaneen sodan meitä vastaan” sekä, että ”kuten nykyiset tapahtumat osoittavat, he ovat vain vahvistuneet entisestään”. Kirjan tarkoituksena kerrotaan olevan informoida amerikkalaisia ”suuresta vaarasta”, joka heitä uhkaa niin kauan kunnes heidän hallituksensa ”ryhtyy päättäväisiin toimiin terroristeja vastaan, jotka eivät halua mitään muuta kuin tuhota meidät ja elämäntapamme”.

Tiivistelmästä ei tosin täysin selviä, tarkoitetaanko ”päättäväisillä toimilla” esimerkiksi terroristien tukemisen lopettamista vai sen kaltaisia toimia, joita George W. Bushin hallinto harjoitti. Kovasti siinä kuitenkin ollaan taisteluun lähdössä ja nähdään myös Iran eräänä uhkatekijänä. Kirjaa lukematta ei tietenkään pitäisi sitä tuomita, mutta jo kyseisen tiivistelmän perusteella saattaisi erehtyä kuvittelemaan kyseessä olevan jonkin sortin fantasiakirja. Valitettavasti vaikuttaisi siltä, että herrat Flynn ja Ledeen ovat kynäilleet hengentuotteensa ihan vakavissaan – huolimatta siitä, uskovatko itsekään sepityksiinsä. Edellä mainittuhan on tosiaan jo itsekin vahvistanut aiemmin johtamansa järjestön raportissaan esittämien tietojen Yhdysvaltojen toimista Isisin parrasvaloihin nousun taustalla pitävän paikkansa.

Toki voimme olla yhtä mieltä siitä, ettei ääri-islamistien – kuten ei muidenkaan ääriryhmien – harjoittamaa terrorismia tule vähätellä. Mutta silloin ei myöskään tulisi aseistaa ja rahoittaa näitä tahoja, joiden toimista ollaan olevinaan niin kovin huolissaan, vaikka todellisuudessa ne palvelevat juuri Ledeenin kaltaisten toimijoiden tarkoitusperiä.

Jopa siinäkin tapauksessa, että ääri-islamististen järjestöjen nousu Lähi-idässä olisi tapahtunut tai tapahtuisi täysin autenttisesti, tulisi – yhtään terroristeja puolustelematta – ymmärtää, millaisia syitä tälle voisi olla ennen kuin voidaan edes miettiä mahdollisia ratkaisuja. Valheisiin ja vehkeilyyn perustuva ”terrorismin vastainen sota” ei tule koskaan ratkaisemaan ongelmaa niin kauan kun näitä tosiasioita ei tunnusteta. Yhdysvaltojen johdolla ja Israelin toivomuksesta Lähi-itää on moukaroitu yhtäjaksoisesti jo 15 vuoden ajan. Ja ennen tätäkin siellä on mm. näiden samaisten tahojen toimesta suoritettu lukemattomia sotatoimia sekä muita arveluttavia operaatioita.

”Hajota ja hallitse” -taktiikkaa käyttäen on pyritty epävakauttamaan aluetta, jotta päästäisiin luomaan kaaoksesta järjestystä oman agendan mukaisesti. Eräässä aikaisemmassa kirjassaan The War Against the Terror Masters (2003) Michael Ledeen onkin markkinoinut arabivaltojen pistämistä sileäksi termillä ”luova tuho”. Flynnin ja Ledeenin tuoreimman kirjan kuvauksesta voisi kuitenkin saada käsityksen, että ihan vain länsimaista ”demokraattista” järjestelmää kohtaan kokemansa vihan ja/tai kateuden vuoksi – kuten yleisimmät selitykset usein menevät – ääri-islamistit pyrkivät sitä tuhomaan.

The Ruling Elite -kirjasarjastaan tunnetun Deanna Spingolan radio-ohjelmissaan useaan kertaan haastattelema irakilaisnainen Buthaina Neveln on kertonut irakilaisten ”eläneen kuin Sveitsissä” ennen kuin Yhdysvallat päätti suorittaa invaasionsa Irakissa. Vaikka Neveln saattaakin antaa maata hallinneesta Saddam Husseinista liian positiivisen kuvan, on miestä toisaalta demonisoitu tarpeettoman paljon valtamedian toimesta. Saddam ei toki missään nimessä ollut mikään pyhimys. Hän ei esimerkiksi kohdellut poliittisia vastustajiaan silkkihansikkain, eikä Irak ollut demokratia (eihän demokratiakaan tosin ole tae oikeudenmukaisuudesta). Mutta asiat siellä olivat kaikesta huolimatta paremmin ennen kuin Yhdysvallat aloitti satoja tuhansia siviiliuhreja vaatineet operaationsa, joiden johdosta osaltaan Isisin kaltaisia järjestöjäkin alkoi kehittyä. Mitenkä se siis menikään; kenen elinoloja ja elämäntapaa pyritään tuhoamaan ja kenen toimesta?

Nyt sitten Michael Flynn monien muiden tavoin väittää ”Yhdysvaltojen tarjoavan taianomaisen parannuskeinon sairauteen, jonka se on itse tarkoituksellisesti kehittänyt”, kuten Non-Aligned Mediaa edustava Brandon Martinez artikkelissaan kirjoittaa. Jos esittää radikaalien islamistien julistaneen sodan länsimaita vastaan, mutta ei näe mitään syytä lännen toiminnassa Lähi-idän alueella, vaan jopa tarjoaa lääkkeeksi lisää vettä myllyyn, on oltava joko epärehellinen tai todellisuudesta vieraantunut.

Hierotaanko Obamasta syntipukkia tuttua kaavaa mukaillen?

Mutta miksi Flynn aiemmin oli niin vilpittömästi valmis myöntämään Yhdysvaltojen hallituksen tukeneen äärijärjestöjä? Martinez näkee asian sillä tavoin, että presidentti Barack Obamasta hänen hallintokautensa ollessaan päättymäisillään koetettaisiin tehdä jonkinlaista syntipukkia, jonka kontolle vastuu Syyrian tapahtumista voidaan tarvittaessa sysätä. Ei sillä, etteikö Obamakin olisi ollut omalta osaltaan vastuussa tapahtumista, mutta loppujen lopuksihan hän vain toteutti pitkään vireillä ollutta agendaa, joka ei ole erityisen riippuvainen siitä, kuka kulloinkin toimii presidentin virassa.

Al-Jazeeran haastattelussa Flynn kertoikin yrittäneensä tuloksetta saada Valkoista taloa luopumaan suunnitelmistaan. Sellaistakin on jopa väitetty, että Obama olisi tukenut Isisiä, koska hän olisi jonkin sortin ”piilomuslimi”. Mitenkään Obamaa puolustelematta, ei hänellä ollut kuitenkaan paljoakaan tehtävissä jarruttaakseen – mikäli ylipäätään olisi halunnut niin tehdä – Lähi-idän varalle laadittujen suunnitelmien etenemistä.

Obamahan jatkoi lähinnä siitä, mihin hänen edeltäjänsä George W. Bush oli jäänyt. Bushin hallinnon olivat miehittäneet – hyvin pitkälti sionisteista ja Israelin tukijoista koostuvat – uuskonservatiivit. Nämä olivat suunnitelmissaan jo pitkään asettaneet tavoitteikseen Irakin lisäksi mm. Iranin, Syyrian ja Libyan hallintojen horjuttamisen. Esimerkiksi Iranin hallinnon vaihtamista pohtivassa Brookings-instituutin raportissa Which Path to Persia? (2009)[11] ehdotetaan jopa terrorismin tukemista eräänä vaihtoehtona vallanvaihdon toteuttamiseksi. Vaikka Iranin vastaisiin toimiin ei varsinaisesti ollakaan vielä ryhdytty, niin Libyassa ja Syyriassa tätä keinoa on selvästi hyödynnetty. Eikä kyse ole ollut Obaman itsensä kehittelemästä strategiasta tai mistään hänen (väitetyistä) sympatioistaan ääri-islamisteja kohtaan.

Syyrian konflikti ei ole ollut niin menestyksekäs kuin sitä suunnitelleet tahot toivoivat. Heidän kannaltaan tärkeintä on silti saada huomio kiinnittymään johonkin muuhun kuin itseensä. Suurelle yleisölle syötetään tarinoita Isisistä, mutta kaikille ne eivät mene läpi. Parempi olisi jos virallisia ”totuuksia” kyseenalaistavat tyytyisivät syyttelemään vaikkapa Barack Obamaa kuin että he alkaisivat enenevissä määrin kiinnittää huomiotaan Obaman taustalla vaikuttaviin tahoihin tai etenkään siihen, kuinka suuri merkitys Israelilla ja sen tukijoilla on ollut Yhdysvaltain harjoittamassa ulkopolitiikassa.

Kirjassaan Final Judgment[12] Michael Collins Piper perustelee hyvin vakuuttavalla tavalla teoriaansa Israelin ei-yksinomaisesta, mutta keskeisestä – hyvin mahdollisesti jopa alullepanneesta – roolista presidentti John F. Kennedyn murhassa mm. ydinaseohjelmansa turvaamiseksi sekä pääministeri David Ben-Gurionin ja amerikkalaispresidentin hyvin vahvojen erimielisyyksien johdosta. Ben-Gurionin mukaanhan ydinaseen saaminen oli ratkaisevaa koko Israelin olemassaololle. Jo Kennedyn vastustus hanketta kohtaan sekä hänen politiikkansa, että kotimaan edut tulivat ennen Israelin etuja, saivat Ben-Gurionin masentumaan ja katkeroitumaan. Kaiken lisäksi vielä ydinasekiistaakin suuremmaksi uhaksi hän mahdollisesti koki Kennedyn ehdotuksen, jossa palestiinalaispakolaisten tulisi joko saada palata koteihinsa tai heidät tulisi hyvitysten kera sijoittaa muihin arabimaihin.

Piper jatkaa asian käsittelyä kirjassa False Flags[13] esittäen lisää yksityiskohtia teoriansa tueksi. Kirjassa käsitellään myös Israelin kytköksiä Oklahoma Cityn vuoden 1995 pommi-iskuun sekä syyskuun 11:nnen terrori-iskuihin vuonna 2001. Kaikkien näiden iskujen nähdään noudattaneen samantyyppistä kaavaa. Merkittävää siinä on, että suurelle yleisölle suunnattujen syntipukkien – kuten Lee Harvey Oswald ja Osama bin Laden – lisäksi myös virallisen teorian kyseenalaistaville olisi esitettävä erinäisiä syntipukkeja, jotteivat he alkaisi osoitella sormillaan varsinaista syyllistä, joka näiden iskujen tapauksessa saattaisi olla Israel. Joskaan se ei olisi selvinnyt urakasta ilman amerikkalaisia liittolaisiaan, joita voisi toki yhtä lailla pitää syyllisinä, mikäli Piper teorioissaan osuu oikeaan.

Piper ei ole suinkaan ainoa, joka Israelin osuudesta edellä mainittuihin iskuihin on kirjoittanut, mutta monet eivät sitä halua nähdä edes vaihtoehtona, vaan mahdollisesti antisemitismi-syytöstenkin pelossa heille riittää poliittisesti korrektimpien tahojen syyttely. Toki Kennedyn murhaan saattoivat olla osallisina niin amerikkalaistiedustelussa kuin alamaailmassakin vaikuttaneet tahot. Mutta nämäkin seikat oikeastaan linkittävät murhan Israeliin. CIA:n vastavakoilun johtaja James Jesus Angleton oli tunnettu yhteyksistään Israelin tiedustelupalveluihin ja olipa hänellä myös suora yhteys Ben-Gurioniinkin. Alamaailman huipulla operoinutta Meyer Lanskya – johon Angletonillakin oli yhteyksiä jo uransa varhaisemmasta vaiheesta – puolestaan on kutsuttu jopa Israelin ”kummisedäksi”.

Presidentit Lyndon B. Johnson ja George W. Bush – kuten monet heidän kollegansakaan – eivät varmasti ole mitään puhtoisia pulmusia, mutta eivät aivan niitä pahimpia konniakaan. Olisiko Johnson ollut mukana suunnittelemassa Kennedyn murhaa tai Bush suunnittelemassa 9/11-iskuja? Sitähän emme voi tietää, mutta varsinkaan Bush ei vaikuta henkilöltä joka olisi kyennyt olemaan 9/11-iskujen kaltaisen operaation ”aivot”. Ja kuka hyvänsä todellinen syyllinen onkin, on tämä varmasti mielissään, että Bush tavallaan on toiminut sylkykuppina monille virallisen tarinan kyseenalaistaville.

Samalla tavoin Syyrian tapahtumien kaataminen Barack Obamaan niskaan noudattelisi tutuksi tullutta kaavaa. Yhdysvallat ei ole tukenut terrorijärjestöjä presidenttinsä henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi, vaan koska Assadista on haluttu päästä eroon jo pitkään ennen kuin väkivaltaisuudet Syyriassa edes alkoivat, kuten esimerkiksi entinen Israelin Yhdysvaltain-suurlähettiläs Michael Oren on The Jerusalem Postin artikkelissa paljastanut.[14]

Totta kai Johnsonia, Bushia ja Obamaa ym. saa ja pitääkin kritisoida. Mutta totuudenetsijän, joka ymmärtää, ettei edes suurvallan presidentillä käytännössä ole niin paljon valtaa kuin yleisesti saatetaan kuvitella, ei tulisi tyytyä selityksiin ”alemmalla tasolla” toimivista henkilöistä pääasiallisina syntipukkeina edellä mainituille tapahtumille. Poliitikkohan voi usein olla juuri niin vaikutusvaltainen kuin hänen tukijoukkonsa yhdessä median kanssa antavat hänen olla.

Suojeleeko Trump todellisia ”kaaoksen arkkitehteja”?

Tuoko Trumpin valintakaan Lähi-idän tilanteeseen parannusta? Michael Flynn on Trumpia tukevassa puheessaan[15] syyttänyt Obamaa siitä, ettei Amerikka enää ole sellainen sotilasmahti, jota muu maailma pelkäisi. Hänen mukaansa ei ole olemassa vaihtoehtoa ”Amerikan poikkeusasemalle” ja Obama on ollut liian ”heikko” ja ”poliittisesti korrekti” jättäessään nimeämättä ”radikaalin islamin” Yhdysvaltojen suurimmaksi viholliseksi. Myös Trump on syyttänyt Lähi-idän ongelmista ainoastaan ääri-islamisteja. Toki hän on – osin oikeutetustikin – osoitellut sormellaan myös Obamaa ja Clintonia väittäen heitä jopa Isisin ”perustajiksi”.[16]

Tällä tavoin Trump on hieman flirttaillut niin kutsutun ”totuusliikkeen” kanssa ja saanut Yhdysvaltain toimiin Lähi-idässä kriittisesti suhtautuvia puolelleen. Hän ei ole kuitenkaan sanallakaan vihjaissut todellisista syistä, joiden vuoksi Obama ja Clinton ovat valitsemaansa Isisin nousunkin mahdollistanutta politiikkaansa harjoittaneet. Brandon Martinez kysyykin artikkelissaan, ”onko tämä urhoollista totuuden kertomista vai taitavasti osatotuuksia paljastamalla suoritettua harhaanjohtamista”? Sen sijaan, että mainitsisi esimerkiksi Israelin roolin Lähi-idän epävakauttamiseen tähtäävissä suunnitelmissa, kutsuu Trump maata ”Yhdysvaltojen tärkeimmäksi kumppaniksi”. Hän paheksuu Obaman tekemää sopimusta Iranin ydinohjelmaan liittyen sekä ylipäätään Obaman hellämielisyyttä Irania kohtaan Israelin kustannuksella.[17]

Trump ilmoittaakin, että hänen hallintonsa ei koskaan sallisi Iranille ydinasetta ja on aiemminkin puhunut Iranin ”pahuudesta”. Ilmeisesti siis käsite ”radikaali islam” pitää Trumpin ja Flynnin mukaan sisällään myös mm. Iranin eikä ainoastaan Isisin kaltaisia äärijärjestöjä. Ydinasevaltio Israelia Trump sen sijaan kutsuu ”oikeudenmukaisuutta ja rauhaa edistäväksi voimaksi”, jonka takana hän on kertonut seisovansa ”tuhatprosenttisesti”. Vaikka kyse oli tietenkin vain vaalilupauksista, herättää tämä silti kysymyksiä: Onko Trump täysin selvillä, minkä maan asioita kansalaiset äänestivät hänet hoitamaan ja jokohan siinä tuli kaikki prosentit jaettua vai vieläköhän niitä liikenisi jokunen myös hänen omalle maalleen?

Tarinan opetuksen Martinez tiivistää siten, että sionistit Washingtonissa toimivan uuskonservatiiviverkoston avulla ovat junailleet kaaosta ja tuhoa Lähi-itään turvatakseen imperialistiset pyrkimyksensä. Mutta kun heidän suunnitelmansa osittain ovat paljastuneet tai ovat vaarassa paljastua suuremmallekin yleisölle, olisi hätiin hälytetty Trumpin ja Flynnin kaltaisia hahmoja vierittämään syyllisyyttä Obaman hartioille ja päästämään todelliset kaaoksen arkkitehdit pälkähästä. Tämähän ei tietysti tarkoittaisi, etteivätkö Trump ja Flynn sinänsä voisi toimia hyvässä uskossa ja/tai omasta tahdostaan.

Näkemyksiä vaihtoehtoisessa mediassa

Vaihtoehtoisen median puolella Trumpin valinta on luonnollisesti herättänyt suurempaa innostusta kuin valtamediassa. American Free Pressin julkaisemassa artikkelissa Paul Graig Roberts jopa toteaa kansalaisten kyenneen voittamaan oligarkit, joiden agentiksi hän Hillary Clintonia kutsuu.[18] Hän kuitenkin myöntää, että paljon on kiinni siitä, keitä Trump valitsee hallitukseensa. Lisäksi Wall Street ja Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve voisivat kehittää jonkin sortin talouskriisin saadakseen Trumpin yhteistyöhaluisemmaksi. Kaikesta huolimatta Roberts toteaa olevan toivoa, että Trump pitäytyisi joissain näkemyksissään, kuten ettei Natolle enää ole tarvetta.

Kevin Barrett on Veterans Todayn julkaisemissa kirjoituksissaan ollut vähemmän toiveikas. Hän toteaa, että mikäli joku todella uskoo Trumpin esimerkiksi lähettävän Isisin tukemisesta vastanneita poliitikkoja vankilaan, on tämän elettävä laalaa-maassa.[19] Hän ei usko Trumpin alkavan toimia myöskään Federal Reserven tai Naton vaikutusvallan vähentämiseksi, koska silloin tämä saisi erittäin vaikutusvaltaisia vihollisia, eivätkä Trumpin kaltaiset ”päällepäsmärit” Barrettin mukaan toimi sillä tavoin. Sen sijaan Barrett uskoo Trumpin yrittävän lisätä suosiotaan esimerkiksi lietsomalla vihaa muslimeja kohtaan.

Siinä missä Obama oli täydellinen vastakohta Bushille, Trump on täydellinen vastakohta Obamalle.

Obaman valtaan nousua markkinoitiin sillä, että asiat tulisivat muuttumaan radikaalisti, mutta kuinkas kävikään? Barrett toteaakin presidenttien olevan vain keulakuvia kansainväliselle eliitille ja sen edustamalle intressipiirille.[20] Presidentin tehtävänä on ennen kaikkea tarjota illuusio siitä, että asiat ovat muuttumassa merkittävästi samalla kun eliitti saa rauhassa jatkaa puuhiaan kuten ennenkin. Clinton ei olisi eronnut Obamasta juuri ollenkaan, joten tästä näkökulmasta katsoen ei olekaan itsestään selvää, että hänen valintansa olisi ollut ainoastaan eduksi valtaeliitille.

Kun sitten Trumpia on kritisoitu siitä, ettei hänellä ole kokemusta politiikan saralta, toteaa Barrett Trumpilla olevan paljon sen kaltaista kokemusta, joka hänen uuden virkansa kannalta on todellisuudessa merkityksellistä. Onhan hän toiminut etumiehenä Meyer Lanskyn rikollisjärjestölle ja kuten Barrett toteaa, ei järjestäytyneen rikollisuuden edustaminen juuri poikkea Yhdysvaltain hallituksen edustamisesta näinä päivinä. Barrett arvelee Trumpin olevan kuitenkin jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan tehtävässään, jolloin eliitti seuraavissa vaaleissa saa helposti läpi mieleisensä ehdokkaan.

Myös Brandon Smith on arvellut, että Donald Trumpia ja sitä mukaa populisteja tullaan syyttämään tulevista yksityisten liikepankkien ja rahoituslaitosten aiheuttamista talouskriiseistä.[21] Smith epäilee, että samasta syystä myös Brexitin olisi annettu tapahtua. Hän arvelee globaalin pankkieliitin päästäneen populistit uppoavan laivan ohjaksiin, jotta heitä voitaisiin syyllistää, kun tämä laiva viimein uppoaa. Smith esittää, että Trump olisi Valkoisessa talossa nimenomaan koska eliitti halusi hänet sinne. Onhan se jo vuosikymmeniä kyennyt kontrolloimaan vaaleja valheellista vasemmisto–oikeisto -vastakkainasettelua hyödyntäen.

Trumpin syrjäyttämisestä tai jopa murhaamisesta on liikkunut huhuja jo ennen kuin vaalit edes ratkesivat. Mutta onko hänen henkensä todella vaarassa? Ehkäpä tarkoituksena on vain viestittää Trumpille, ettei hänen kannata alkaa toimimaan liian itsenäisesti. Voihan olla, että samalla myös yritetään vakuutella epäilijöitä siitä, että Trump todella olisi vastavoima valtaeliitille, kun kerran nämä mukamas juonittelevat hänen päänsä menoksi. Mutta vaikka Trump ei tietoisesti toteuttaisikaan valtaeliitin agendaa, ei sillä tässä vaiheessa ole suurempaa syytä estää häntä aloittamasta virkatehtäviään. Kuten Smith ja Paul Graig Roberts edellä toteavat, ei Trumpin ruotuun saamiseksi välttämättä tarvitse kuin junailla jonkinlainen talouskriisi.

Brandon Martinez kehottaa myös olemaan innostumatta liiaksi ja toteaa Trumpin edustavan materialistisia arvoja, kuten rahan palvontaa, ahneutta ja egoistisuutta.[22] Hän tekee mitä vain mikä edistää hänen liiketoimiaan tai muita tavoitteitaan. Joitain vuosia sitten Trump kutsui Clintoneita ”mahtaviksi ihmisiksi” ja oli hyvää pataa heidän kanssaan. Vaalien aikaan hän arvosteli Hillarya kovin sanoin ja oli toimittamassa tätä vankilaankin. Vaalien ratkettua Trump on unohtanut aiemmat puheensa ja kutsuu Hillarya älykkääksi ja vahvaksi naiseksi.[23] Hän pitää mahdollisena, että kyselisi jopa neuvoja Clintoneilta ja voittopuheessaan kiittelee Hillarya tämän palveluksista amerikkalaisten hyväksi. Myös Hillary on kertonut toivovansa, että vaalien jälkeen he voisivat jälleen olla ystäviä Trumpin kanssa.[24] Näytelmä on siis päättymäisillään ja sotakirveitä haudataan hiljalleen.

Martinez toteaa[25] Trumpin olevan Clintonia parempi vaihtoehto jo pelkästään siksi, että on ainakin sanonut laittavansa pisteen Yhdysvaltojen talouttakin koetelleille vieraiden valtioiden vallanvaihtoon tähtääville sodille. Mutta voiko mihinkään hänen sanomaansa luottaa? Onhan Trump yhdessä Michael Flynnin kanssa antanut myös melko huolestuttavia lausuntoja Lähi-idän suhteen. Ja tuleeko koskaan tekojen aikaa vai olivatko lupaukset pelkkää puhetta? Jos ”vihamielisyyksistä” Hillaryn kanssa voi jotain päätellä, saattaa Trump käännellä takkiaan vielä useaan kertaan.

(Huom. Tämä kirjoitus on aiemmin julkaistu Vastavalkeassa 17.11.2016.)

Lähdeviitteet

[1] Raiskila, Vesa | Vastavalkea (8.11.2016): Sähköpostiviestit, FBI ja Hillary Clinton. https://vastavalkea.fi/2016/11/08/sahkopostiviestit-fbi-ja-hillary-clinton/

[2] Raiskila, Vesa | Vastavalkea (9.11.2016): Miksi Trump voitti presidentinvaalit. https://vastavalkea.fi/2016/11/09/trump-voitti-presidentinvaalit/

[3] Piper, Michael Collins | American Free Press (28.9.2015): Who Towers Behind Trump? http://americanfreepress.net/who-towers-behind-trump/

[4] Ilmastorealismia (9.11.2016): Presidentti Trump ja globaalin ilmastopolitiikan suunta? http://ilmastorealismia.blogspot.com/2016/11/presidentti-trump-ja-globaalin.html

[5] Söyring, Riikka | Vastavalkea (18.2.2016): Sotakoneiston ehdokas Hillary Clinton. http://vastavalkea.fi/2016/02/18/sotakoneiston-ehdokas-hillary-clinton/

[6] Söyring, Riikka | Vastavalkea (8.11.2016): Ehdokas Klimppi. https://vastavalkea.fi/2016/11/08/ehdokas-klimppi/

[7] Sputnik News (11.7.2016): Trump May Choose Pro-Russian General Who Predicted Rise of Terror as his VP. https://sputniknews.com/us/20160711/1042743767/trump-flynn-obama-russia-daesh.html

[8] Salmi, Mika | Vastavalkea (11.3.2016): Kansainvälinen liittouma terrorismin tukijana Lähi-idässä. https://vastavalkea.fi/2016/03/11/kansainvalinen-liittouma-terrorismin-tukijana-lahi-idassa/

[9] Salmi, Mika | Vastavalkea (15.7.2015): Irakin sodan puuhamiehet. https://vastavalkea.fi/2015/07/15/irakin-sodan-puuhamiehet/

[10] Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (6.9.2016): Michael Flynn, Trump and Russia: What Is Really Going On? http://nonalignedmedia.com/2016/09/michael-flynn-trump-and-russia-what-is-really-going-on/

[11] Brookings Institution (2009): Which Path to Persia? http://www.brookings.edu/~/media/research/files/papers/2009/6/iran%20strategy/06_iran_strategy.pdf

[12] Piper, Michael Collins (2005): Final Judgment. American Free Press. Saatavilla pdf-muodossa: http://americanfreepress.net/PDF/Final_Judgment.pdf

[13] Piper, Michael Collins (2013): False Flags. Seward Square. Saatavilla pdf-muodossa: http://americanfreepress.net/PDF/False_Flags1.pdf

[14] Keinon, Herb | The Jerusalem Post (17.9.2013): ’Israel wanted Assad gone since start of Syria civil war’. http://www.jpost.com/Syria-Crisis/Oren-Jerusalem-has-wanted-Assad-ousted-since-the-outbreak-of-the-Syrian-civil-war-326328

[15] Cloud, David S. & Mai-Duc, Christine | Los Angeles Times (20.7.2016): Republican National Convention 2016 Days 1 through 3. http://www.latimes.com/nation/politics/trailguide/la-na-republican-convention-2016-live-passed-over-as-vice-presidential-pick-1468897531-htmlstory.html

[16] Kopan, Tal | CNN (12.8.2016): Donald Trump: I meant that Obama founded ISIS, literally. http://edition.cnn.com/2016/08/11/politics/donald-trump-hugh-hewitt-obama-founder-isis/

[17] The Times of Israel (27.4.2016): Obama ‘snubbed’ Israel, treated Iran with ‘tender love and care,’ Trump charges. http://www.timesofisrael.com/obama-snubbed-israel-treated-iran-with-tender-love-and-care-trump-charges/

[18] Roberts, Paul Graig | American Free Press (10.11.2016): Working-Class Americans Won the Election. http://americanfreepress.net/working-class-americans-won-the-election/

[19] Barrett, Kevin | Veterans Today (9.11.2016): We “conspiracy theorists” won – so why aren’t I celebrating? http://www.veteranstoday.com/2016/11/09/we-won/

[20] Barrett, Kevin | Veterans Today (9.11.2016): Trump is the Anti-Obama, Just Like Obama Was the Anti-Bush (But It’s All a Con Game). http://www.veteranstoday.com/2016/11/09/trump-con-game/

[21] Smith, Brandon | Alt-Market.com (9.11.2016): Trump Will Be President – How Alt-Market Predicted The Outcome Five Months In Advance. http://www.alt-market.com/articles/3055-trump-will-be-president-how-alt-market-predicted-the-outcome-five-months-in-advance

[22] Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (11.11.2016): Don’t Get Too Excited – Trump is Not a Real Revolutionary. http://nonalignedmedia.com/2016/11/dont-get-too-excited-trump-is-not-a-real-revolutionary/

[23] Logan, Bryan | Business Insider (11.11.2016): ’Crooked Hillary’ no more: Trump calls Clinton a ’very strong and very smart’ woman. http://www.businessinsider.com/trump-60-minutes-interview-hillary-clinton-strong-smart-2016-11

[24] Goodwin, Liz | Yahoo News (8.11.2016): Hillary Clinton: I hope to be friendly with Donald Trump after the election. https://www.yahoo.com/news/hillary-clinton-i-hope-to-be-friendly-with-donald-trump-after-the-election-193845099.html

[25] Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (9.11.2016): Will Trump Follow Through on His Promises… Or Was It All Talk? http://nonalignedmedia.com/2016/11/will-trump-follow-through-on-his-promises-or-was-it-all-talk/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: