Onko Vladimir Putinista pelastajaksi?

On ymmärrettävää, että ihmisten ollessa tyytymättömiä poliittisiin päättäjiin lännessä ja sen Yhdysvaltojen johdolla harjoittamaan sotaisaan ulkopolitiikkaan, alkaa heidän silmissään ruoho aidan toisella puolella vihertää aivan eri tavalla. Mutta onko se todella vihreämpää vai voisiko olla kyse ainakin osittain optisesta harhasta?

Vladimir Putin lehdistötilaisuudessa. Kuva: kremlin.ru

Venäjän presidentti Vladimir Putin vaikuttaisi nousseen Washingtonin ja Naton johdolla operoivia sotahaukkoja ja heidän agendaansa vastaan. Etenkin viimeisten vuosien tapahtumien johdosta on varsinkin amerikkalaisessa vaihtoehtoisessa mediassa alettu leipoa Putinista jonkin sortin sankaria tai jopa pelastajaa. Joitain vuosia sitten näissä julkaisuissa vielä puhuttiin myös Venäjällä tapahtuneesta valtioterrorista ja false flag -iskuista, ja suhtautuminen Venäjän hallitukseen oli huomattavasti epäluuloisempaa[1]. Nykyisin taas vaikuttaisi, että Putinin ja Venäjän teot pyritään aina selittämään parhain päin. Ellei muu auta, niin todetaan Putinia vastaan kohdistuvien syytösten olevan vain lännen propagandaa. Ehkä näinkin, mutta ei Venäjälläkään media ole puolueeton.

Olisiko sitten entisestä KGB:n miehestä kirkasotsaiseksi lännen hegemoniapyrkimyksiä vastustavaksi idealistiksi? Luonnollisesti monet haluaisivat uskoa näin olevan, mutta varoitettakoon jo tässä vaiheessa, että tässä kirjoituksessa suhtaudun Putiniin kuitenkin melko lailla skeptisesti. Päinvastaisia näkemyksiä kaipaavat varmasti löytävät sellaisia melko vaivattomasti, ja valtamediassa taas Putinia demonisoidaan ehkäpä tarpeettomankin paljon. Valitettava tosiasiahan kuitenkin on, että poliittisessa maailmassa mukavat ja hyväntahtoiset ihmiset eivät tule pärjäämään, ja valtaan päästäkseen on toisinaan turvauduttava likaisiin temppuihin. Recentr-sivustoa ylläpitävä Alexander Benesch toteaa[2] Putinin nousseen valtaan, kun häntä avustaneet henkilöt erehtyivät kuvittelemaan pystyvänsä helposti kontrolloimaan häntä.

Putinin valtaannousussa merkittävä rooli oli Tšetšenian sodalla ja Moskovassa sekä muualla Venäjällä tapahtuneilla kerrostaloihin kohdistuneilla pommi-iskuilla, joista syy vieritettiin tšetšeeneille ja sankarin viittaa sovitettiin Vladimir Putinin harteille. Kun sitten 11.9.2001 myös Yhdysvallat joutui terrori-iskun kohteeksi, alkoi hän yhdessä presidentti George W. Bushin kanssa levittää ”terrorismin vastaisen sodan” ilosanomaa maailmalle. Tällä kertaa kritiikkini Vladimir Putinia kohtaan ei kuitenkaan perustu Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n ja sitä kautta Putininkin mahdollisiin kytköksiin Venäjällä tapahtuneisiin terrori-iskuihin, joista olen jo lyhyesti kirjoittanut aiemmin[3]. Aiheesta kiinnostuneille voin kuitenkin suositella esimerkiksi Hannu Yli-Karjanmaan kirjoituksia[4] tai John B. Dunlopin kirjoja The Moscow Bombings of September 1999 (2012) ja The 2002 Dubrovka and 2004 Beslan Hostage Crises (2006).

Putinin nousu suosioon vaihtoehtoisessa mediassa

Alexander Benesch näkee elokuussa 2008 käydyn Venäjän ja Georgian välisen sodan olleen käännekohta, jonka jälkeen vaihtoehtoisessa mediassa alettiin levittää Venäjän hallituksen näkemyksiä faktoina. Yleisesti ottaen on vallalla näkemys Georgiasta sodan aloittajana, ja joidenkin mukaan jopa CIA olisi toiminut sodassa taustavaikuttajana. Benesch kuitenkin viittaa Marcel H. Van Herpenin kirjaan Putin’s Wars (2014), jonka mukaan venäläisetkin olisivat valmistelleet sotaa jo vuosia etukäteen rakentaen jopa rautatien tulevaa sotilaallista hyökkäystä varten. Itse en ole toistaiseksi juurikaan perehtynyt kyseiseen konfliktiin, joten en osaa ottaa kantaa näihin väitöksiin. Ei Putinin suosio vaihtoehtoisessa mediassa kuitenkaan vielä tässä vaiheessa nähdäkseni saanut ainakaan yleisesti ottaen kovin paljon tuulta alleen.

Vasta Venäjän asettuminen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin puolelle hyvin pitkälti lännen tukemista terroristeista koostuvia ns. ”kapinallisia” vastaan ja Yhdysvaltojen vehkeilyn paljastuminen Ukrainan konfliktissa nostivat toden teolla Vladimir Putinin nimen monien huulille laajemmassa mittakaavassa. Syyrian konfliktiin palaamme tuonnempana. Mutta vaikka toki lännen mediassakin on levitetty propagandaa esimerkiksi Ukrainan sotaan liittyen, olisi hyvä muistaa, ettei vaikkapa Russia Todaykaan kerro absoluuttista totuutta, vaan toimii enemmän tai vähemmän Putinin äänitorvena. Tämähän ei tietysti tarkoita, etteikö sekin voisi tuottaa kelvollista uutismateriaalia. Pointtina on, että jos valtamedian kanssa on hyvä olla tarkkana, niin ei vaihtoehtoisen median kanssakaan kannata tuudittautua, että kaikki mitä sieltä tulee, on luotettavaa ja puolueetonta tietoa.

Hyötyykö myös Venäjä Ukrainan konfliktista?

Putin saapuu moottoripyöräralliin Sevastopolissa heinäkuussa 2010. Kuva: premier.gov.ru

Ukrainan suhteen on toki luonnollista, että Venäjäkin puolustaa etupiiriään ja pyrkii turvaamaan selustaansa Natoa ja länsimaita vastaan. Mutta vaikka kriisin taustalta on paljastunut Yhdysvaltojen juonitteluja – kuten vaikkapa Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland on puheessaan kertonut USA:n tuoneen demokratiaa Ukrainaan 5 miljardin edestä[5] – ei se tarkoita, että Venäjän toimet Ukrainassa tulisivat olla kaiken arvostelun yläpuolella.

Onhan tasapuolisuuden nimissä mainittava, että myös Venäjän on väitetty suunnitelleen konfliktia etukäteen. Putinin entinen neuvonantaja Andrei Illarionov on väittänyt[6], että Venäjän sotajohto olisi suunnitellut konfliktia 11 vuotta. Venäläislehti Novaja Gazeta puolestaan kertoo haltuun saamaansa asiakirjaan perustuen, että Venäjä olisi alkanut valmistelemaan joidenkin osien irrottamista Ukrainasta jo venäläismielisen presidentti Viktor Janukovytšin ollessa vielä vallassa[7]. Sitä en osaa sanoa, onko näihin väitöksiin sitten uskomista, mutta epäilemättä Putinin tukijoilla on vastaus valmiina.

Käsittääkseni kuitenkaan ennen Ukrainan konfliktia ei Krimillä venäläisväestön keskuudessakaan koettu suurta tarvetta irtautua Ukrainasta, vaikka vuosien varrella tilanne onkin toki vaihdellut[8]. Keväällä 2012 Krimillä kaksi kuukautta kahta krimiläistä poliittista nuorisojärjestöä käsittelevään pro graduunsa aineistoa keränneen antropologi Emma Rimpiläisen mukaan[9] esimerkiksi aiemmin Ukrainasta irtautumista tavoitellut Venäläinen yhtenäisyys -puoluekin oli jo hyväksymässä Krimin kuulumisen Ukrainaan. Pahoja jännitteitä eri väestöryhmien välillä ei ollut, vaikka venäläiset jonkin verran valittivatkin oikeuksiensa sorrosta. Näin ollen Venäjäkin olisi hyötynyt Ukrainan konfliktista, jos se siis todella oli jo pitkään suunnitellut Krimin haltuunottoa.

Mielenkiintoinen näkemys on myös eräällä Rimpiläisen haastattelemalla moskovalaismiehellä, joka toteaa[10] Itä-Ukrainan sotilasoperaation tarkoituksena olevan osoittaa vallankumouksen kustannusten olevan tavallisille kansalaisille suuremmat kuin hyödyt, ja näin ehkäpä ehkäistä Putinin vastaista liikehdintää. Miehen mukaan Putinin ei siis edes kannata voittaa Ukrainan sotaa, vaan yrittää pitkittää sitä, jotta vastaavanlainen tilanne Venäjällä vaikuttaisi vähemmän houkuttelevalta. Toinen haastateltukin toteaa, että ”yksi korruptoitunut hallitus vaihdettiin siellä toiseen ja kuka siitäkin hyötyi”. Rimpiläisen mukaan yleinen näkemys Moskovassa onkin, ettei ”Venäjällä kannata yrittää muuttaa mitään, koska siinä saa vain itsensä hengiltä”, ja että ”eurooppalaisten uskoa äänestämiseen ja yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin pidetään lähinnä naiivina”.

Lisäksi, kun monet ylistävät, kuinka Venäjä antoi krimiläisten päättää, haluavatko he liittyä Venäjään, ei se päinvastaisessa tilanteessa – kuten Tšetšenian pyrkiessä itsenäistymään – ole ottanut kuuleviin korviinsakaan kyseisen alueen väestön mielipidettä. Venäjääkin voisi siis edelleen luonnehtia Yhdysvaltojen tapaan imperialistiseksi, vaikkei se toki yhtä ahkerasti olekaan konflikteihin osallistunut.

Venäjän sisäiset ongelmat

Venäjän sisäisistä ongelmista voisi ehkä kirjoittaa tarkemminkin, mutta käyn tässä läpi niitä vain hyvin lyhyesti. Kirjoituksessaan Alternative media needs to stop Putin worship now[11] Alexander Benesch mainitsee joitakin ongelmia, joita Venäjällä on. Beneschin mukaan koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat heikoissa kantimissa, ja väkiluku olisi laskussa, koska ihmiset eivät halua lapsia ja aborttien määrätkin ovat ennätyslukemissa. Valitettavasti hän ei kuitenkaan mainitse mitään lähteitä. Forbesin[12] ja Trading Economics -sivuston[13] mukaan väkiluku olisi jopa hienoisessa nousussa, kun taas World Population Review[14] ja Worldometers[15] -sivustot esittävät sen olevan laskussa. Näistä voinee jokainen valita omaan agendaansa parhaiten sopivat lukemat.

Joka tapauksessa, Benesch jatkaa, että valtio panostaa kansan sijaan aseisiin ja ylemmän luokan ylellisyyteen. Talous perustuu ylihintaiseen öljyn ja kaasun tuotantoon, jossa omistajat ovat miljardöörejä, kun taas työläiset tienaavat hädin tuskin riittävästi selviytyäkseen vaatimattomista ruoka- ja asumismenoistaan. Voittoa tehdään vain öljyn hinnan ollessa yli 100 dollaria tynnyriltä. Myös median tila on huono, sillä lähes kaikki vaihtoehtoiset ja hallitusta kohtaan kriittiset mediat on tuhottu. Vankilat ovat armottomia, ja kidutusta esiintyy siinä määrin, että Guantanamokin jää taakse. Beneschin mukaan vammautuneita veteraanejakin kohdeltaisiin kuin likaa, ja jopa nykypäivän traumatisoituneet veteraanit Ukrainan sodasta jätettäisiin oman onnensa nojaan ja luokiteltaisiin turvallisuusriskiksi. Joskin on huomautettava, että venäläissotilaiden osallistuminen Ukrainan konfliktiin on kiistanalaista, enkä ole tarkemmin perehtynyt, onko asiasta olemassa vahvaa näyttöä vai ei.

Kuinka vaihtoehtomediat omaksuvat Venäjälle myönteisen näkökulman?

Miksi sitten vaihtoehtoisessa mediassa niin usein hehkutetaan Venäjää? Benesch näkee syyksi sen, että venäläismedialla ja tiedustelupalveluilla on paljon rahaa, kun taas vaihtoehtoisilla medioilla on hyvin vähän rahaa tai muitakaan resursseja. Kun sitten venäläiset tiedustelupalvelut nostavat puheenaiheita tärkeiksi katsomistaan asioista tai suorastaan jopa suoltavat valheitakin, hyvää tarkoittavat ja lännen median valheisiin kyllästyneet vaihtoehtoista mediaa edustavat henkilöt omaksuvat ne helposti tekemättä syvempää tutkimusta. Huomauttaisin kuitenkin, ettei pidä ymmärtää tätä niin, että venäläismedioista peräisin olevat uutiset olisivat lähtökohtaisesti aina valheellisia, vaan että niihin tulisi suhtautua samalla tavoin kriittisesti kuin länsimedian uutisiinkin.

Systeemi ruokkii itse itseään, sillä Venäjälle myönteisistä näkökulmista on tullut niin suosittuja, että kohdeyleisö odottaa tai suorastaan jopa vaatii niitä, joten pysyäkseen aallon harjalla tai tullakseen suosituiksi, on esimerkiksi bloggaajien niitä tarjottava. Lisäksi kilpailu tällä areenalla on sen verran kovaa, että tarinat on saatava linjoille mahdollisimman nopeasti, jonka vuoksi ei ole edes aikaa perehtyä taustoihin. Jossain vaiheessa sitten joku tunnetumpi kirjoittaja tai vaikkapa radiojuontaja poimii kyseiset tarinat ohjelmistoonsa saaden viimeisetkin epäilijät vakuuttumaan tietojen luotettavuudesta. Benesch esittää 10-vaiheisen kaavan, jota monet vaihtoehtoisissa medioissa käyttävät:

  1. Jokainen järisyttävä tapahtuma tulee välittömästi esittää CIA:n tai läntisten tahojen salaliittona. Kaikki mikä sopii tähän näkökulmaan, on hyvää todistusaineistoa. Sen sijaan ristiriidassa olevat asiat tulee sivuuttaa.
  2. Mahdollisuus, että Venäjä tai sen liittolaiset voisivat olla tapahtumien taustalla, tulee kieltää täysin. Mitään tähän viittaavia johtolankoja ei tule seurata.
  3. Kaikki motiivit, joita Venäjällä saattaisi olla, tulee kieltää. On aina väitettävä, että Venäjä ei hyödy tilanteesta tai että vain Washington hyötyy.
  4. Vain sellaisia historiallisia vertauksia, jotka saavat lännen näyttämään pahalta – kuten Gladio-terrorismi – tulee käyttää. False flag -iskuja Venäjällä ei tule koskaan mainita.
  5. Venäläismedian raportteja tulee käyttää lähteinä poikkeuksetta.
  6. Varsinaista syventävää kirjallista materiaalia ei tule hyödyntää, etenkään jos se saa Venäjän näyttämään pahalta.
  7. Putin on aina oikeassa. Hänet täytyy esittää viisaana, oikeudenmukaisena, puolustautuvana ja voimakkaana.
  8. Putin on kaiken kritiikin yläpuolella.
  9. Sekä Venäjän ulko- että sisäpolitiikkaa tulee kehua.
  10. Aina tulee vähintäänkin epäsuorasti ehdottaa, että ihmisten lännessä tulisi liittoutua Venäjän kanssa ja hyväksyä Putin johtajakseen.

Tähän voisi vielä lisätä, että Putinin joihinkin toimiin kriittisesti suhtautuvien vakuuttamiseksi saattaisi olla vielä hyvä todeta vertauskuvallisesti Putinin pelaavan mestaruusluokan shakkiottelua hegemoniaan pyrkivää länttä vastaan. Näin ollen kaikilla hänen kyseenalaisilta vaikuttavilla siirroillaankin on oltava jokin ovela piilomerkitys. Sitähän ei voi toki kieltää, etteikö Putin olisi taitava poliitikko, mutta se onkin sitten kokonaan toinen seikka, että kenenkä hyväksi hän siirtojaan tekee. Ilmeisesti sen tietävät vain Putin itse sekä nämä hänen aivoihinsa porautuneet huippuluokan ajatustenlukijoiksi itsensä mieltävät analyytikot, jotka levittävät ilosanomaa Putinista uutena messiaana.

Tietenkin on ihan paikallaan esittää myös Venäjän näkemys tapahtumista. Mutta olisi vaarallista luottaa pelkästään siihen ja kuvitella Venäjän kertovan aina totuuden. Putinin hypettämisessä Benesch näkee vaarana myös sen, että Yhdysvaltain hallitus hyödyntää vaihtoehtoisen median Venäjä-mielisyyttä yrittämällä luokitella heidät maanpettureiksi tai vieraan valtion agenteiksi. Aivan kuten Venäjällä vapautta haikailevat tai Putinia vastustavat helposti luokitellaan pettureiksi ja/tai CIA:n kanssa yhteistyötä tekeviksi.

Onko Venäjä todella Syyrian hallituksen tukena vai turvaamassa omia etujaan?

Mitä tulee Syyrian tilanteeseen, Benesch katsoo[16] Venäjän osallistuneen sotatoimiin turvatakseen liiketoimensa ja pääsynsä Välimerelle sekä testatakseen uusia varusteitaan. Yhdysvaltojen ja Venäjän huonoja välejä hän vertaa kylmän sodan aikaiseen tilanteeseen, jolloin USA ja Nato eivät millään olisi voineet oikeuttaa valtavaa budjettia asevarusteluun ilman Neuvostoliiton uhkakuvaa. Benesch toteaa, ettei al-Qaida kiinnosta enää ketään ja Isisin kaltainen vastustajakin voitaisiin haluttaessa murskata muutamassa viikossa. Venäjästä olisi siis jälleen muotoutumassa täydellinen vihollinen. Etenkin, kun Beneschin näkemyksen mukaan sillä ei ole riittävästi varallisuutta tai valmiuksia teollisuuden saralla selvitäkseen voittajana pitkään jatkuvasta konfliktista.

Myös Reuters raportoi[17] 13. lokakuuta 2015, kuinka Kiinan suurimpiin sanomalehtiin lukeutuva The People’s Daily syyttää sekä Yhdysvaltoja että Venäjää kylmän sodan aikaisen skenaarion uusimisesta. Lehden mukaan molemmat maat vaikuttaisivat käyttävän Syyrian tilannetta tekosyynä diplomaattiselle ja sotilaalliselle kilpailulleen. Aivan kuten ne kylmän sodan aikaan pelasivat pelejään kolmannen osapuolen maaperällä.

Useissa vaihtoehtomedioissa vaikuttanut ja Non-Aligned Media -sivuston toinen perustaja Brandon Martinez uskoo[18] Venäjän hyväntahtoisuuden arabimaailmaa kohtaan johtuvan pääasiassa käytännön syistä. Iran on tärkeä asiakas ydinvoimateknologian suhteen ja Syyriassa Venäjällä on laivastotukikohta sekä monia tuottoisia sopimuksia sotilaallisesta yhteistyöstä. Joten huolimatta siitä, että Putin on todennut[19] olevansa Israelin ystävä, ei hän anna asiakkaittensa ideologian olla esteenä kaupanteolle, vaan pyrkii vakauttamaan Lähi-idän tilanteen omien bisnestensä turvaamiseksi.

Myös Venäjä lähetti viimein joukkonsa Syyriaan. Kuva: Oleg V. Belyakov | Wikimedia Commons

Entä mitenkä tosissaan Putin on Bashar al-Assadin tukena? Venäjä teki viimein päätöksen lähettää joukkojaan Assadin avuksi taistelussa Isistä vastaan. Mutta miksi se odotti niin pitkään, että laajat alueet maasta ehtivät jo luisua Isisin hallintaan? Martti Ahtisaaren mukaan Venäjä oli jo vuonna 2012 ehdottanut länsimaille Assadin rauhanomaista syrjäyttämistä[20], mutta nämä luottivat Assadin kaatuvan sotilaallisesti. Vaikka Venäjä siis muodollisesti on paikalla Assadin kutsumana ja julkisesti on ilmaissut tukevansa Assadia, osoittaa Ahtisaaren paljastus myös, että kulissien takana se on toiminut Assadia vastaankin, eikä todellisuudessa välitä kuka nimenomainen henkilö Syyriassa on johdossa. Kunhan siellä vain ei ole Venäjälle vihamielistä hallitusta, mikä saattaisi vahingoittaa sen liiketoimia Syyriassa.

Ehkäpä Venäjä lisäksi Syyrian kampanjallaan yrittää Washingtonia ärsyttämällä painostaa sitä vähentämään tukeaan Ukrainassa toimiville Venäjän vastaisille elementeille. The Jerusalem Postin 1.11.2015 julkaisemassa artikkelissa[21] Isi Leibler kirjoittaakin, että mikäli täydellistä voittoa ei ole saavutettavissa, ”Putin saattaisi turvata Assadin, muodostaa jaetun Syyrian ja käyttää vaikutusvaltaansa Assadin siirtämisessä eläkkeelle vastapalveluksena Yhdysvaltojen myönnytyksistä, kuten sanktioiden keventämisestä Ukrainaan liittyen”.

Venäjän suhteet Israeliin

Kuitenkin myös Israel on tärkeä kumppani Putinille ja Venäjälle. Vuoden 2013 lehdistötilaisuudessa Putin ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu yhdessä totesivat maiden välien olevan hyvät. Putin on kuvaillut Israelia osaksi venäläistä maailmaa, sillä 15 % Israelin väestöstä on venäläistä alkuperää. Vaikka asuvatkin Israelissa, monet heistä äänestävät Venäjän vaaleissa. Suuri osa heistä kannatti Putinia vuoden 2012 vaaleissa, vaikka Mihail Prohorov lopulta oli vieläkin suositumpi heidän keskuudessaan. Venäjää puhuvat israelilaiset muodostavat perustan oikeistolais-sionistiselle Jisrael Beiteinu -puolueelle. Puolueen puheenjohtaja on entinen Israelin ulkoministeri Avigdor Lieberman, joka hiljattain totesi[22], että arabikansalaiset, jotka eivät ole uskollisia Israelille, tulisi teloittaa.

Putinin toimiessa presidenttinä Venäjä oli jo aiemmin ostanut Israelilta 550 miljoonan dollarin edestä sotilaskäyttöön tarkoitettuja miehittämättömiä UAV-aluksia, ja syyskuussa 2015 se hankki niitä lisää 300 miljoonalla dollarilla[23]. Vuonna 2010 maat solmivat viisivuotisen sopimuksen sotilaallisesta yhteistyöstä tarkoituksenaan ”taistella yhteisiä uhkia, kuten terrorismia ja joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan”[24]. Martinezilla onkin mielenkiintoinen näkökulma syksyn 2013 tapahtumiin, jolloin Venäjä pilasi Yhdysvaltojen suunnitelmat ilmaiskuista Damaskokseen suostuttelemalla Syyrian luopumaan kemiallisista aseistaan. Israel on pitkään yrittänyt saada naapurimaitaan riisuttua aseista, joilla ne saattaisivat uhata sen monopoliasemaa keskittymänä Lähi-idän joukkotuhoaseille. Venäjä siis teki (joko tarkoituksella tai tarkoittamattaan) palveluksen myös Israelille, jota se ei vastaavasti koskaan ole painostanut luopumaan kemiallisista ja/tai ydinaseistaan.

Vuonna 2013 Venäjän suurin öljy- ja maakaasuyhtiö Gazprom solmi 20 vuoden sopimuksen israelilaisfirma Levant LNG Marketing Corporationin kanssa ostaakseen eksklusiivisesti maakaasua Tamarin maakaasukentältä[25]. Elokuussa 2015 Putin tarjoutui myös investoimaan 7–10 miljoonaa dollaria Leviathan-kaasukentän kehittämiseen sekä suojelemaan Israelin kaasukenttiä Välimerellä[26]. Ei pidä myöskään unohtaa, että vuonna 2013 Venäjä ja Israel sopivat myös vapaakauppasopimuksesta[27], ja käyvät vuosittain kauppaa miljardien dollarien arvosta. Kaiken kaikkiaan siis Israel tuntuisi olevan Venäjälle vähintäänkin yhtä merkittävä – ellei jopa tärkeämpi – kumppani kuin Syyria tai Iran.

Israelin lisäksi Venäjä – jonka taloudessa puolustusteollisuudella on merkittävä rooli – ei ole epäröinyt käydä kauppaa muidenkaan ennemminkin Yhdysvaltojen liittolaisina tunnettujen tahojen, kuten Jordanian ja Turkin kanssa. Jopa Saudi-Arabian kanssa on neuvoteltu asekaupoista[28], joskin on arveltu kyseessä olevan vain Saudi-Arabian yritys parantaa suhteitaan Venäjään. Ei pidä unohtaa myöskään, että kaikista USA:n ajamista talouspakotteista huolimatta, myös Yhdysvallat ja Venäjä ovat käyneet kahdenvälistä kauppaansa normaaliin tapaan[29]. USA jopa osti Venäjältä Mi17-helikoptereita sotilaalliseen käyttöön Afganistanissa[30]. Kun ottaa huomioon, että Venäjän edut Lähi-idässä ovat jakaantuneet mainitulla tavalla, ei olekaan vaikea ymmärtää, miksi se toivoo vakautta alueelle.

Israelin suhteen voisi jopa mennä niinkin pitkälle, että väittäisi Putinin olevan jossain määrin puolueellinen sen hyväksi. Russia Todayn televisiohaastattelussa hän paheksui Iranin hallituksen asennoitumista sionismia vastaan ja jopa viittasi Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin virheellisesti käännettyyn lausuntoon, että ”Israel tulisi pyyhkiä maailmankartalta” todeten, ettei ole merkitystä onko lainaus asianmukaisesti käännetty vai ei.

Esimerkiksi Netanjahun fanaattisia ja sotaisia lausuntoja Putin ei kuitenkaan koskaan paheksu, vaan antoi jopa siunauksensa[31] Israelin kesällä 2014 käynnistämälle operaatio Protective Edgelle Gazassa. Brandon Martinez toteaa[32], että vaikka Putin onkin näennäisesti puhunut kahden valtion mallista, ei hän kuitenkaan koskaan ole ehdottanut, että Israelin tulisi vetäytyä vuotta 1967 edeltäneille rajoille, kuten monet pragmaattiset Palestiinan puolestapuhujat ovat ehdottaneet. Martinez näkee Putinin visoissa olevan ennemminkin – sionismille myönteisten läntisten hallitusten tapaan – täysin aseista riisuttu palestiinalaisvaltio vailla mitään mahdollisuuksia vastata Israelin aggressioihin.

Benjamin Netanjahu ja Vladimir Putin tapaavat. Kuva: kremlin.ru

Aiemmin mainitussa The Jerusalem Postin artikkelissa todetaan, kuinka neuvostojohtajien vihamielisen asenteen sijaan entinen KGB-mies Vladimir Putin onkin yllättäen suhtautunut hyvin positiivisesti Israeliin. Isi Leibler kirjoittaa, että pääministeri Netanjahu on diplomatiallaan ”onnistunut säilyttämään hyvät suhteet Venäjään suututtamatta kuitenkaan amerikkalaisia Ukrainaan ja Georgiaan liittyen”. Lisäksi ”yksikään israelilaisministeri ei ole kritisoinut Putinia huolimatta hänen liittoutumisestaan Syyrian ja Iranin kanssa”.

Leibler jatkaa, että ”viime aikoihin asti Netanjahu jopa onnistui taivuttelemaan Putinia lykkäämään Syyrialle lupaamansa S-300-ilmatorjuntajärjestelmän toimittamista, jonka käyttöönotto vaikeuttaisi huomattavasti Israelia läpäisemästä Syyrian ilmatilaa sotilaallisen selkkauksen sattuessa”. Välittömästi ilmoitettuaan väliintulostaan Syyriassa, oli Putin myös suostunut kolmituntiseen huippukokoukseen Moskovaan lentäneen Netanjahun kanssa. Kokouksessa käsiteltiin Israelin huolia sen turvallisuuden suhteen. Sotilaallisesta koordinaatiosta korkeimmalla tasolla sovittiin, ja Venäjä lupasi ilmoittaa Israelille ennakkoon pommituskohteistaan Syyriassa.

Asennoituminen islamilaiseen terrorismiin vaihtoehtoisissa medioissa

Martinez huomauttaa[33], kuinka puhuttaessa lännestä, vaihtoehtoisissa medioissa usein pidetään islamilaista terrorismia ainoastaan myyttinä tai liioiteltuna uhkana, jota ylläpidetään huijausten ja false flag -iskujen avulla. Muslimien ärtymys Yhdysvaltain sotaisaa ulkopolitiikkaa kohtaan nähdään myös oikeutettuna. Ei sillä, etteikö näissä väitteissä olisi osittain perääkin. Mutta siirryttäessä itään islamilaisessa terrorismissa yhtäkkiä onkin täsmälleen kyse siitä, millaiseksi Moskova ja Peking sen esittävät: uskonnolliset fanaatikot haluavat tappaa venäläiset ja kiinalaiset, eikä heidän ärtymyksensä missään tapauksessa voi johtua Venäjän ja Kiinan harjoittamasta valtioterrorista. Näiden maiden kaikki vaikeudet ovat tietenkin lännen aiheuttamia, eivätkä ne itse ole millään tavoin vastuussa ongelmistaan esimerkiksi Tšetšeniassa tai Sinkiangin alueella Kiinassa. Näillä alueilla väkivaltaisuuksiin ryhtyneet ovat mukamas vain ja ainoastaan lännen palkkasotureita.

On toki mahdollista, että CIA ja/tai Nato pyrkivät heikentämään Venäjää tukemalla separatisteja sen vaikutuspiirissä. Ja on totta, että jotkin tšetšeenit ovat esimerkiksi liittyneet Isisiin, mutta kyse on kuitenkin yksittäisistä tapauksista. Tällaisilla perusteilla ei voi lähteä leimaamaan kaikkia Tšetšenian itsenäisyyden puolesta taistelevia terroristeiksi tai vieraiden valtioiden palkkasotureiksi. Separatismi toki ei aina ole maltillista sekään, vaan toisinaan siihen voi sisältyä myös terrorismia. Koko aatetta – eli irtautumista miehittävästä sotilasmahdista – ei ole kuitenkaan järkevää lytätä vain, koska myös jotkin fanaatikkoryhmittymät sattuvat sitä edustamaan tai sen nimissä toimimaan. Ei ole tosin juurikaan edes merkitystä, onko kyse fanaatikoista vai ei, sillä monesti separatistit joka tapauksessa pyritään esittämään sellaisina. Vaikka ensimmäisen presidenttinsä Džohar Dudajevin aikaan Tšetšenia oli maallistunut, se ei millään tapaa estänyt Venäjää hyökkäämästä maahan vuonna 1994 ja lopulta surmaamasta Dudajevia paria vuotta myöhemmin ilmaiskussa paikannettuaan hänen käyttämänsä satelliittipuhelimen tämän puhuessa juuri venäläisen kansanedustaja Konstantin Borovin kanssa.

Tarkoittaako ulkoinen tuki aina epäauntenttisuutta?

Mitä tulee ulkoiseen tukeen, hyvin harvat itsenäisyyteen pyrkivät liikkeet toimivat täysin omillaan. Aina ei ole silti kyse siitä, että ne olisivat jonkin ulkoisen tahon kontrollissa, vaan että yksinkertaisesti vihollisen vihollisesta tulee ystävä. Tšetšenian näkökulmasta USA on pienempi paha kuin Venäjä. Näin ei välttämättä olisi, jos tekisi kokonaisvaltaisen vertailun kyseisten maiden ulkopolitiikasta, mutta Venäjä nyt vain sattuu olemaan ensisijainen este heidän haaveilleen itsenäistymisestä, kun taas kaukainen USA ei vaikuta kovinkaan uhkaavalta. On luonnollista, että tšetšenialaiset ottavat vastaan kaiken saamansa avun, eikä heitä siitä voi oikein syyttääkään. Martinez kuitenkin arvelee, että lännen tšetšeeneille tarjoaman tuen – jos sellaista todella on – merkitystä olisi vahvasti liioiteltu.

Entä olivatko kaikki Venäjän vastaiset ukrainalaiset sitten täysin USA:n talutusnuorassa ottaessaan tukea vastaan vai näkivätkö hekin ehkä USA:n pienempänä pahana? Vaikka onkin erittäin kyseenalaista, että Yhdysvallat on operoinut Ukrainassa esim. omaa agendaansa tukevia poliittisia järjestöjä rakentamalla tai äärijärjestöjä tukemalla, ei se tarkoita, että kaikki Venäjän vastaiset olisivat vain jonkin sortin palkkasotureita. Heilläkin on täysin oikeutettuja päämääriä, ja monet eivät haluakaan Ukrainan oleva sen enempää lännen kuin Venäjänkään sätkynukke. Länsi sitten yrittää parhaansa mukaan käyttää hyväkseen heidän pyrkimyksiään ja ohjailla niitä mieleiseensä suuntaan. Toisaalta Venäjä-mielisetkin ukrainalaiset saavat Venäjältä aseita ja taloudellista avustusta. Jos siis ulkoinen tuki osoittaisi kaikkien Venäjä-vastaisten olevan lännen talutusnuorassa, miksi tämä määritelmä koskisi vain toista osapuolta? Eikö samalla perusteella voisi väittää kaikkien Venäjä-mielisten olevan Venäjän talutusnuorassa?

Ei myöskään aina tarvitse olla edes vihollisen vihollinen, vaan – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – toisinaan tukea annetaan jopa suoraan (tai vähintäänkin mutkan kautta) omalle vihollisellekin. Esimerkiksi Israelin on sanottu[34] tarjonneen taloudellista tukea Hamasille, joka on palestiinalainen islamistinen järjestö. Syynä tähän on, että geopoliittisen agendansa edistämiseksi ja sotilaallisen vahvuutensa ylläpitämiseksi Israel kaipasi vakuuttavampaa uhkakuvaa kuin maltillisempi PLO-järjestö pystyi tarjoamaan. Toisaalta myös Iran on tukenut palestiinalaisjärjestöä itsekkäistä syistä, ja lopettikin tukensa Hamasille[35], kun se ei ottanut Iranin haluamaa kantaa Syyrian konfliktiin liittyen.

Ei ole kuitenkaan ehkä oikeutettua väittää Hamasin olevan Israelin tiedustelupalvelujen luomus tai täysin niiden hallinnassa. Aivan kuten myöskään Venäjän tuesta Assadille ei voida vetää johtopäätöksiä, että Assad olisi Venäjän kontrollissa. Vaikka ulkopuolisena tarkastelijana voimmekin ehkä kyseenalaistaa myös Venäjän motiivit, ei Assadin näkökulmasta katsoen sellaiseen ylellisyyteen ole varaa. Syyrian tilannetta ei muutoinkaan voi täysin verrata esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen. Vaikka Assadkin saa ulkoista tukea Venäjän lisäksi naapurimaistaan Libanonista ja Iranista, koostuvat hänen joukkonsa kuitenkin suurimmaksi osin syyrialaisista, kun taas ”kapinalliset” eivät ainakaan enää tässä vaiheessa ole syyrialaisia, vaan koostuvat käytännössä kokonaan lännen tukemista terroristiryhmistä. Nämäkään eivät välttämättä normaalioloissa olisi ylimpiä ystäviä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa. Syyriassa ne kuitenkin tarvitsevat kipeästi toisiaan. Ilman lännen apua Isisillä ja muilla terroristiryhmillä ei olisi mitään mahdollisuuksia taistelussaan Assadia vastaan. USA taas ei voisi oikeuttaa sotatoimiaan ilman terroristeja.

Vaikka siis kaikissa tilanteissa ei voidakaan tehdä johtopäätöstä, että ulkoinen tuki jollekin ryhmälle tarkoittaisi automaattisesti sen olevan epäautenttinen, Syyrian suhteen asia vaikuttaisi olevan näin. Sillä ottamatta kantaa siihen, onko juuri Assad sitten täydellinen hallitsija maalleen, on hän kuitenkin yhä maan laillinen johtaja, kun taas mitään ”maltillisia kapinallisia” ei todellisuudessa ole[36]. Positiivista Venäjän väliintulossa onkin, että se on entistäkin selkeämmin osoittanut länsimaiden täydellisen tekopyhyyden ja juonittelun ”taistelussa” Isisiä vastaan. Olkoonkin, että myös Venäjä mahdollisesti toimii itsekkäistä syistä, eikä ole täysin vilpitön tuessaan Assadille.

Putin ”terrorismin vastaisen sodan” tukijana

Palataksemme vielä hetkeksi Israeliin, sen ja Venäjän politiikkaa yhdistää myös asennoituminen muslimeja kohtaan. Maiden solmiessa sopimuksen sotilaallisesta yhteistyöstä, Israelin puolustusministeri Ehud Barak totesikin[37] Israelin seuraavan tarkasti tilannetta Pohjois-Kaukasiassa, sillä ”sekä Venäjä että Israel ovat radikaalin islamilaisen terrorismin uhan alla”. Nykyisin rauhan miehenä mainostettu Putin nostatti suosiotaan toisen Tšetšenian sodan kynnyksellä uhoamalla karskisti tappavansa tšetšeenit vaikka vessoihin. Putinia fanittanut Barak omaksui myöhemmin iskulauseen osaksi poliittista kampanjaansa Israelissa todeten usein, että ”tapamme terroristit vessoihin”[38]. Mark N. Katz näkee artikkelissaan Putin’s Pro-Israel Policy[39] yhtäläisyyksiä Venäjän invaasioissa Tšetšeniaan ja Israelin taktiikoissa miehitetyssä Palestiinassa. Katz myös korostaa, kuinka fanaattiset sionistijohtajat, kuten Natan Sharansky, Ariel Sharon ja Ehud Barak ”[puhuivat] hyväksyvästi Moskovan Tšetšenia-politiikasta” ja Israelin hallitus tuki Venäjän ihmisoikeusrikkomuksia Tšetšeniassa.

Ei mennyt kauaakaan kaksoistornien sortumisesta, kun Ehud Barak kansainvälisen television välityksellä välittömästi yritti saada yleistä mielipidettä Israelin agendan tueksi kutsumalla maailmaa mukaan Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän johtamaan maailmanlaajuiseen ”sotaan terrorismia vastaan”. Hän kehui Putinin olevan ”erittäin sitoutunut kamppailuun terrorismia vastaan”. ABC-kanavan erikoishaastattelussa Putin ilmaisikin tukensa terrorisminvastaiselle sodalle ja ylisti presidentti Bushia todeten tämän olevan ”luotettava kumppani”, jonka ”kanssa on hyvä tehdä bisnestä”.

Vuonna 2011 Putinilta kysyttiin[40] mielipidettä teorioista, joiden mukaan 9/11-iskut olisivat voineet olla sisäpiiriläisten aikaansaannosta. Hän torjui ajatuksen täysin pitäen sitä järjettömänä. Hallitukset eivät tappaisi omia kansalaisiaan sillä tavoin. Mutta Putin ei ole tyhmä ja tuntee varmasti hyvin Neuvostoliiton verisen historian. Siinä vaiheessa maiden välitkin olivat jo kylmentyneet 10 vuoden takaisista tunnelmista, joten mitä syytä Putinilla olisi suojella amerikkalaisia? Ehkäpä hän siis ei tosiaan usko kyseisiin teorioihin. Tai sitten hänellä on Venäjällä sattuneisiin terrori-iskuihin liittyen omassa komerossaankin joitain samankaltaisia luurankoja, joiden ei halua näkevän päivänvaloa.

Putinin tukijat saivat kuitenkin lisää vettä myllyynsä huhuista, joiden mukaan hän oli aikeissa julkaista satelliittikuvia ja muuta todistusaineistoa, jotka osoittaisivat 9/11-iskujen olleen ”inside job”. Asiasta uutisoi alun perin Pravda[41] ja myöhemmin Veterans Today[42] lisäten juttuun omat mausteensa. Ei kannata kuitenkaan pidätellä hengitystään sen suhteen, että milloinka Putin nämä kuvat julkaisee, sillä tarinassa ei vaikuttaisi olevan juurikaan perää.

Jo Infowars-sivuston Paul Joseph Watson totesi tuoreeltaan väitteiden olevan perättömiä. Ken Doc on blogissaan[43] tarkastellut asiaa ja toteaa Pravdan käyttäneen lähteenään sivustoa secretsofthefed.com, joka hänen mukaansa levittää paljon virheellistä tietoa salaliittoihin liittyen. Veterans Today puolestaan ei ole kovinkaan paljon luottamusta herättävä sivusto sekään. Kyseisen Putiniin liittyvän uutisenkin julkaissut päätoimittaja Gordon Duff on todennut, että 40 % hänen kirjoituksistaan on tarkoituksellisesti ainakin osittain disinformaatiota lisäten vielä dramaattisesti, että muutoin hänen henkensä olisi uhattuna.

Jos Putinilla todella olisi hallussaan raskauttavaa todistusaineistoa amerikkalaisia vastaan ja hän olisi vilpitön asian suhteen, niin mitä hän enää odottaisi? Mutta kuten todettua, ei Putin pidä teorioita sisäpiiriläisistä edes mahdollisina. Tai ei ainakaan ole julkisesti valmis myöntämään niiden olevan mahdollisia.

Lopuksi

Vladimir Putinin kritisointi ei ole tällä hetkellä kovinkaan trendikästä vaihtoehtoisessa mediassa. Kriittisiä kommentteja paheksutaan, ja toisinaan niiden esittäjien jopa väitetään tukevan lännen sotaista ulkopolitiikkaa. Jokaisen olisi valittava puolensa, ja ellei Venäjää nyt aivan täydellisenä pidetäkään, todetaan sen usein olevan pienempi paha kuin Yhdysvallat. Myönnettäköön, että kyseinen väittämä ei ole täysin vailla pohjaa. Lännen sotaisuus Venäjää(kin) vastaan on toki paheksuttavaa. Mutta kuten Brandon Martinez huomauttaa[44], eikö imperialismin vastustajien tulisi tasapuolisuuden nimissä tuomita myös Venäjän toimet sen omassa vaikutuspiirissään?

Gangsterit ja järjestäytyneet rikollisorganisaatiot usein kilpailevat keskenään ja heittävät lokaa vastapuolen niskaan. Martinez kutsuu Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Israelia, mutta myös Venäjää ja Kiinaa rikollisvaltioiksi. Listaan voisi ehkäpä lisätä vielä muitakin. Samaan tapaan kuin rikollisorganisaatiot, myös rikollisvaltiot muodostavat ryhmittymiä ja kilpailevat keskenään pyrkien panettelemaan vastustajaansa kaikin mahdollisin keinoin.

Putin ei toki ole ollut yhtä sotaisa kuin vastapuolensa, ja siitä hänelle voisi antaa pientä tunnustusta. Mutta ei Venäjän sotiakaan esimerkiksi Tšetšeniassa tule unohtaa tai kaunistella. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että Venäjän motiivit sen toimille Lähi-idässä vaikuttaisivat olevan pikemminkin pragmaattisia ja itsekkäitä kuin ideologisia, vaikka niiden vaikutukset olisivatkin mahdollisesti positiivisempia kuin lännen sotatoimilla. Ukrainan tilanteenkin näkisin ennen kaikkea juontavan juurensa imperialistisesta suurvaltapolitiikasta, enkä katsoisi ainoastaan toisen osapuolen olevan syyllinen kaikkeen, ja toisen täysin viaton kaiken arvostelun yläpuolella oleva vastapuolen juonittelujen uhri.

Venäjällä on edelleen myös paljon sisäisiä ongelmia, vaikka Putin onkin tuonut maahan tietynlaista vakautta edeltäjänsä Boris Jeltsinin sekasortoisen aikakauden jälkeen. Huolimatta siitä, että Putinilla on varmasti aitoakin kannatusta, monet äänestävätkin häntä jo käytännön syistä. Venäjällä kaivataan vahvaa johtajaa, ja kuten aiemmin viittaamassani Emma Rimpiläisen artikkelissakin[45] todetaan, ei Putinilla tällä hetkellä ole karismaattista opponenttia, jonka taakse hänen vastustajansa saattaisivat asettua.

Mihinkään henkilöpalvontaan tai Putinin ylenpalttiseen hypettämiseen suurena sankarina en kaiken esittämäni perusteella näe mitään syytä. Toisaalta en koe myöskään tarvetta lähteä Putinia ja Venäjää silmittömästi demonisoimaankaan, vaan pyrin perustamaan kritiikkini faktoihin, enkä mihinkään populistisiin letkautuksiin, kuten ”Putin on kuin Hitler”.

Epäilemättä Venäjälläkin on lännen tapaan omat sanansaattajansa. Aina ei ole kyse trollauksesta, mutta joissain tapauksissa voidaan puhua jopa propagandisteista. Kuva: EuroMaidan Press

Ovatko sitten kaikki vähänkään Venäjä-mieliset jonkin sortin ”trolleja”? Varmasti niin Venäjällä kuin Yhdysvalloillakin on propagandistinsa. Mutta kun valtamediassa paheksutaan Venäjään jollain tapaa myönteisesti suhtautuvia jopa leimaten heidät kaikki ”trolleiksi”, olisi sillä peiliin katsomisen paikka. Eräs syy Venäjän saavuttamalle suosiolle vaihtoehtoisissa medioissa on nähdäkseni valtamedian hyvin puolueellinen uutisointi.

Vladimir Putinista ja Venäjästä löytyy paljon todellistakin kritisoitavaa, mutta niin sitä löytyy Yhdysvalloistakin, ehkä jopa vieläkin enemmän. Jos valtamedia tekisi työnsä kunnolla ja toisi molempien osapuolten näkemykset esille suhtautuen niihin yhtä lailla terveen kriittisesti, ei Venäjän toisinaan perusteltukin ja toisinaan mauttomaksikin menevä hehkutus vaihtoehtomedioissa ehkäpä olisi niinkään yleistä.

(Huom. Kirjoituksesta on julkaistu lyhennetty versio Vastavalkeassa 18.11.2015. Kiitokset Vesa Raiskilalle lyhennetyn version editoinnista.)

Viitteet

[1] Infowars. 29.3.2010. http://www.infowars.com/moscow-metro-blasts-another-fsb-inside-job/

[2] Recentr. 17.10.2015. http://recentr.com/eng-wordpress/2015/10/17/no-putin-is-no-statesman-no-reagan/

[3] Salmi, Mika. 2.8.2015. https://mikasalmi.wordpress.com/2015/08/02/valtioterrorismista-venajalla/

[4] Yli-Karjanmaa, Hannu. 2007. Dubrovka-teatterin kaappaus lokakuussa 2002. http://www.11syyskuu.net/teatterikaappaus%20ja%20beslan.htm

Myös kirja Valtiot ja terrorismi (2008) saatavilla pdf-muodossa: http://www.11syyskuu.net/valtiot%20ja%20terrorismi%202013.pdf

[5] Global Research. 7.2.2014. http://www.globalresearch.ca/american-conquest-by-subversion-victoria-nulands-admits-washington-has-spent-5-billion-to-subvert-ukraine/5367782

[6] Yle. 14.9.2014. http://yle.fi/uutiset/putinin_ex-neuvonantaja_venaja_sotii_ukrainaa_vastaan__suunniteltu_11_vuotta/7470317

[7] Yle. 24.2.2015. http://yle.fi/uutiset/novaja_gazeta_venaja_suunnitteli_ukrainan_osien_haltuunottoa_jo_janukovytsin_vallassa_ollessa/7827394

[8] Yle. 21.3.2014. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/21/krim-halusi-irti-ukrainasta-jo-1990-luvulla

[9] Helsingin yliopisto. 4.3.2014. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/krimilla-ei-luoteta-ukrainan-valtaan

[10] Ydin. 21.5.2015. http://ydinlehti.fi/numero-2015-2/putinismiin-kyllastyneet-vailla-johtajaa/

[11] Recentr. 4.10.2015. http://recentr.com/eng-wordpress/2015/10/04/alternative-media-needs-to-stop-putin-worship-now/

[12] Forbes. 23.1.2015. http://www.forbes.com/sites/markadomanis/2015/01/23/russias-population-is-still-growing-but-trouble-lies-ahead/

[13] Trading Economics. http://www.tradingeconomics.com/russia/populationr

[14] World Population Review. http://worldpopulationreview.com/countries/russia-population/

[15] Worldometers. http://www.worldometers.info/world-population/russia-population/

[16] Katso kohta 2.

[17] Reuters. 13.10.2005. http://www.reuters.com/article/2015/10/13/us-mideast-crisis-china-idUSKCN0S70A920151013

[18] Non-Aligned Media. 26.9.2015. http://nonalignedmedia.com/2015/09/mixed-signals-from-moscow-putins-russia-israel-and-the-middle-east/

[19] Arutz Sheva. 7. 10.7.2014. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/182754

[20] The Washington Post. 15.9.2015. https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2015/09/15/the-west-dismissed-russian-offer-to-help-remove-assad-in-2012-says-top-diplomat/

[21] The Jerusalem Post. 1.11.2015. http://www.jpost.com/Opinion/Candidly-speaking-Israel-and-Putins-Russia-A-tenuous-relationship-431747

[22] Haaretz. 9.3.2015. http://www.haaretz.com/israel-news/elections/1.646076

[23] Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Israel%E2%80%93Russia_relations#Military_collaboration

Wikipediassa mainitut lähteet:

Sputnik. 16.5.2012. http://sputniknews.com/military/20120516/173495603.html

Rusplt. 8.10.2013. http://rusplt.ru/policy/sssr_rossia_izrail.html

Haaretz. 14.10.2010. http://www.haaretz.com/print-edition/business/israel-signs-400-million-deal-to-sell-spy-drones-to-russia-1.318972

Vedomosti. 3.9.2015. http://www.vedomosti.ru/politics/articles/2015/09/04/607459-rossiiskaya-armiya-prodolzhit-zakupat-bespilotniki-izrailskoi-razrabotki

[24] Russia Today. 6.9.2010. https://www.rt.com/news/israel-barak-military-serdyukov/

[25] The BRICS Post. 26.2.2013. http://thebricspost.com/gazprom-signs-20-year-deal-with-israeli-firm/

[26] Debkafile. 13.9.2015. http://www.debka.com/article/24885/Putin’s-offer-to-shield-develop-Israel’s-gas-fields-predated-Russia’s-military-buildup-in-Syria

[27] Jerusalem Post. 10.12.2013. http://www.jpost.com/Diplomacy-and-Politics/Israel-and-Russia-to-negotiate-free-trade-agreement-334603

[28] Sputnik News. 12.8.2015. http://sputniknews.com/politics/20150812/1025656014/russia-saudi-arabia-arms-sales.html

[29] Yhdysvaltain ulkomaankauppaviraston tilastot kaupasta Venäjän kanssa: https://www.census.gov/foreign-trade/balance/c4621.html

[30] International Business Times. 4.11.2015. http://www.ibtimes.com/russia-delivers-last-us-bought-helicopters-afghan-military-ukraine-conflict-1718469

[31] Federation of Jewish Communities of the CIS. 10.7.2015. https://fjc.ru/president-putin-support-israel/

[32] Non-Aligned Media. 4.10.2015. http://nonalignedmedia.com/2015/10/on-russias-campaign-in-syria/

[33] Non-Aligned Media. 25.10.2015. http://nonalignedmedia.com/2015/10/has-the-alternative-media-been-penetrated-by-kremlin-agents/

[34] United Press International. 18.6.2002. http://www.upi.com/Business_News/Security-Industry/2002/06/18/Analysis-Hamas-history-tied-to-Israel/82721024445587/

[35] The Telegraph. 31.5.2015. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/middleeast/palestinianauthority/10091629/Iran-cuts-Hamas-funding-over-Syria.html

[36] Foreign Policy. 23.8.2015. http://foreignpolicy.com/2012/08/23/two-cheers-for-syrian-islamists

[37] Katso kohta 24.

[38] Haaretz. Tammikuu 2009. http://www.haaretz.com/news/2.222/barak-seeking-to-putinize-image-to-attract-russian-vote-1.268930 Mikäli alkuperäinen linkki ei toimi, löytyy uutinen myös täältä: http://english.wafa.ps/?action=detail&id=12574

[39] The Middle East Quarterly. Talvi 2005. http://www.meforum.org/690/putins-pro-israel-policy

[40] Russia Today. 2.8.2015. https://web.archive.org/web/20111108032031/http://rt.com/politics/9-11-putin-seliger-investigation-toronto-355/

[41] Pravda. 7.2.2015. http://www.pravda.ru/news/world/northamerica/usacanada/07-02-2015/1247485-0/

[42] Veterans Today. 10.2.2015. http://www.veteranstoday.com/2015/02/10/pravda-putin-threatens-to-release-satellite-evidence-of-911/

[43] Ken Doc. 16.2.2015. https://kendoc911.wordpress.com/putin-to-release-911-satellite-images/

[44] Katso kohta 32.

[45] Katso kohta 10.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: