Illuminati ja uusi maailmanjärjestys

Otsikon perusteella saattaisi odottaa analyysia Illuminatista ja heidän pyrkimyksestään uuteen maailmanjärjestykseen. Valitettavasti on kuitenkin ilmoitettava, että sellaista ei tällä kertaa ole luvassa. Eikä tässä blogissa ylipäätään ole tarkoitus uhrata paljoakaan palstatilaa Illuminatille, jonka näkisin olevan toisinaan jopa jonkinlainen kiertoilmaisu, kun ei haluta/voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Nykyinen valtaeliitti ei kuitenkaan missään nimessä ole niin salamyhkäistä, että tällaisten epämääräisten termien käyttö olisi sen vuoksi välttämätöntä.

En tietenkään tarkoita, etteikö Illuminati olisi (tai ainakin olisi ollut) todellinen järjestö. Omat tietoni tällä nimellä toimineesta organisaatiosta ovat kuitenkin varmasti vajavaiset, ja ainakin tässä vaiheessa jätänkin mielelläni aiheen perusteellisemman käsittelyn osaavammille. Joka tapauksessa, salaseura Illuminati on kyllä joskus ollut olemassa. Käsittääkseni nykyinen globaali eliitti sitten jossain määrin mielletään tämän mainitun järjestön hengenheimolaisiksi, ja siksipä heitä kutsutaankin lyhyesti ja ytimekkäästi ”illuiksi”.

”Uusi maailmanjärjestys” – New World Order (NWO) – on sinänsä aivan käyttökelpoinen, useiden poliitikkojenkin käyttämä termi. Esimerkiksi presidentti George H. W. Bush puhui ”uudesta maailmanjärjestyksestä” puheessaan 11. syyskuuta 1990[1]. Monestihan tämä uusi maailmanjärjestys sitten nähdään näiden – kutsuttakoon heitä nyt tällä kertaa termillä – ”illujen” pyrkimyksenä ylikansallisen vallan kasvattamiseen. Tällä usein tarkoitetaan mm. globalisaation negatiivisina pidettyjä vaikutuksia, kuten vallan siirtymistä ylikansallisille organisaatioille tai valtaeliitin imperialistisia pyrkimyksiä. Tähän asti siis kaikki on selvää. Mutta uusi maailmanjärjestys voi kuitenkin tarkoittaa eri henkilöille hyvinkin erilaisia asioita. Toisille se tarkoittaa nimenomaan edellä mainittuja hegemoniapyrkimyksiä, kun taas toisille se saattaa olla vain harmiton termi, jolla poliitikot kuvaavat maailman muuttumista. Ja joillekin se on vain ja ainoastaan ”salaliittoteoreetikoiden” käyttämä ilmaisu. Viimeisimpään voisi todeta, että onko siis myös presidentti Bush salaliittoteoreetikko?

Onko Illuminati yhä voimissaan?

Adam Weishaupt. Kuva: Wikimedia Commons

Entä keitä sitten ovat nämä ”illut”? Vastaajasta riippuen tähänkin kysymykseen voidaan saada lukemattomia eri vastauksia. Muutkin ryhmät ovat nimeä käyttäneet, mutta useimmiten Illuminatilla (lat. valaistuneet) tarkoitetaan 1700-luvun lopulla vaikuttanutta Adam Weishauptin perustamaa salaseuraa nimeltä Baijerin valaistuneet. Tiedämme, että esim. presidentti George W. Bush – joka tosin taisi olla lähinnä keulakuva, ja pääosin toteuttikin uuskonservatiivisten ja/tai Israelia tukevien taustavaikuttajiensa agendaa – sekä CIA:n vastavakoilun johtajana pitkään toiminut James Jesus Angleton – jolla myös Israelin tiedustelupalveluihin oli tiiviit yhteydet – ovat olleet Skull and Bones -salaseuran jäseniä. Erilaisia salaseuroja siis on edelleen, mutta onko sitten esim. Skull and Bones osa Illuminatia? Tai onko olemassa näyttöä, että valtaeliitti kuuluu salaseuraan, joka nimenomaan itse käyttää itsestään nimitystä Illuminati?

Voin toki olla väärässäkin – sillä kuten mainittua tietoni järjestöstä ovat rajalliset – mutta nähdäkseni Illuminati ei ole/ollut mikään ylimmällä pallilla operoiva taho, vaan ainoastaan salaseura, jota valtaeliitti mahdollisesti käytti/käyttää hyväkseen. Kun sitten tiedämme varmuudella aiemmin mainitun Skull and Bones -järjestön olevan olemassa, niin ainakaan itselleni ei ole tullut vastaan materiaalia, joka ehdottomasti osoittaisi Illuminatin olevan yhä edelleen voimissaan, vaikka jotkin nykyiset järjestöt siitä vaikutteita olisivatkin ottaneet. Vastauksilla esittämiini kysymyksiin ei tosin ole oikeastaan merkitystä sen suhteen, mitä tulen tähän blogiin jatkossa kirjoittamaan. Tarkoituksenani on käsitellä mm. valtiollista terrorismia ja sen taustavaikuttajia. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi mutkistaisin asioita tai pahimmillaan jopa veisin uskottavuutta teksteiltäni käyttämällä jotakin salamyhkäistä ja hieman epämääräistäkin termiä, kuten ”Illuminati” sen sijaan, että puhuisin suoraan henkilöistä heidän oikeilla nimillään.

Totta kai olisi helppoa, jos aina voisi todeta, että jokin yksi ja sama vihollinen (kuten Illuminati) tiukasti omaa agendaansa noudattaen tekisi sitä ja tätä ja olisi vastuussa useimmista suurimmista rötöksistä maailmalla. Todellisuudessa asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, ja eri valtaryhmittymillä saattaa olla paitsi keskinäisiä myös sisäisiäkin erimielisyyksiä, vaikka heidän tavoitteensa jossain määrin yhteneviä olisivatkin. Kun siis sanotaan, että ”illut”/NWO ovat vastuussa vaikkapa jostakin terrori-iskusta, ei se oikeastaan tarkoita yhtään mitään ennen kuin määritellään tarkemmin, keitä näillä ”illuilla” itse asiassa tarkoitetaan. Mutta jos haluan sanoa tahon X olleen vastuussa iskusta Y, niin miksi turhaan käyttäisin ensin kiertoilmaisua sanomalla, että ”illut” suorittivat iskun Y, ja sitten vasta kertoisin tarkoittavani ”illuilla” tahoa X. Yhtä hyvin voisin mennä suoraan asiaan ja sanoa epäileväni tahon X olleen iskun Y takana.

Tarkoituksenani ei ole silti sanoa, etteikö termejä ”Illuminati” tai varsinkaan ”uusi maailmanjärjestys” sitten tulisi ensinkään käyttää. Omasta puolestani sanon, että voisihan ”Illuminatia” käyttää vaikkapa jossain viihteellisemmässä tekstissä, mutta asiallisemmassa kirjoituksessa en itse sitä käyttäisi, ellen sitten nimenomaan käsittelisi kyseistä järjestöä. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan lytätä kenenkään tekemiä tutkimuksia aiheesta, vaan jos todella on tutkinut aihetta, ja haluaa siitä kirjoittaa, niin kaikin mokomin. Pointtina on, että usein termiä vain käytetään enemmän tai vähemmän turhissakin asiayhteyksissä saaden käyttäjänsä vaikuttamaan epäuskottavalta suuremman yleisön edessä.

Tulisiko puhua ”uudesta maailmanjärjestyksestä”?

Michael Collins Piper. Kuva sivulta mikepiperreport.com

Kuten mainittua, ”uusi maailmanjärjestys” onkin sitten mm. poliitikkojen käyttämä termi, eikä sen käyttämisessä pitäisikään olla mitään väärää. Esimerkiksi Michael Collins Piper – jonka teoksiin useat kirjoituksenikin tulevat mahdollisesti perustumaan – on myös käyttänyt kirjoissaan kyseistä termiä, eikä se tietenkään millään tapaa laske niiden arvoa. Henkilökohtainen näkemykseni kuitenkin on, että tilanteesta riippuen toisinaan voi olla parempi ratkaisu käyttää jotakin arkisempaa ilmaisua, joka ei saman tien saa kirjoittajaansa vaikuttamaan ”salaliittoteoreetikolta” karkoittaen potentiaalisia lukijoita. Tietenkin jos kirjoituksen kannalta on oleellista puhua ”uudesta maailmanjärjestyksestä”, niin ei termin käyttöä kannata alkaa välttelemäänkään. On vain hyvä tiedostaa Illuminatin ja NWO:n jossain määrin profiloituneen juuri ”salaliittoteoreetikoiden” ja ”foliohattujen” käyttämiksi termeiksi. Ansiokaskin kirjoitus (enkä nyt tarkoita omia kirjoituksiani) on siis aina vaarassa luisua tällaisen leiman alle, eikä näin ollen ehkä saa ansaitsemaansa määrää huomiota vain siksi, että siinä aktiivisesti käytetään tämänkin kirjoituksen otsikossa mainittuja sanoja, vaikkei siihen mahdollisesti olisi edes tarvetta.

Koska ”uusi maailmanjärjestys” on suomalaisille suhteellisen tuntematon käsite, joidenkin näkemysten mukaan juuri siksi siitä olisi puhuttava enemmän. He eivät ole toki väärässäkään, ja en missään nimessä tarkoita sanoa, ettei siitä tulisi puhua. Ovathan valtaapitävät itse lanseeranneet kyseisen käsitteen. Mutta aina ei ole tehokkain ratkaisu käyttää suuren yleisön vierastamaa termiä, mikäli haluaa mahdollisimman monen ymmärtävän pointtinsa. Tärkeintähän on, että ihmiset ymmärtävät ongelman. Ei niinkään, mitä termiä he käyttävät ongelmasta puhuessaan.

Jos puhun globalisaatiosta, vallan siirtymisestä ylikansallisille organisaatioille tai imperialismista, useimmilla on ainakin jokin käsitys mistä puhun, eikä kukaan lähde saman tien leimaamaan sanomisiani ”salaliittoteoriaksi”. Sen sijaan ”uudesta maailmanjärjestyksestä” puhuttaessa moni olisi hämillään. Kaikki eivät olisi välttämättä kuulleetkaan siitä. Joku olisi kuullut suomalaispoliitikkojen termiä käyttävän, mutta ei täysin ymmärtäisi, mitä sillä tarkoitetaan (muuta kuin maailman muuttumista johonkin suuntaan). Liekö edes nämä kotoiset poliitikkomme itse ymmärtävät asiaa samalla tavoin kuin vaikkapa Henry Kissinger? Ovat vain jostain omaksuneet jännältä kuulostavan termin.

Sitten on niitä, jotka assosioivat ”uuden maailmanjärjestyksen” ”foliohattuiluun” ja lopettavat lukemisen saman tien, vaikka kirjoituksessa olisi muutoin ollut asiallisiakin pointteja. Voi olla myös tahoja, jotka ymmärtävät kirjoituksessa esitetyt pointit, mutta eivät haluaisi niiden nousevan aiheiksi julkiseen keskusteluun. Tiedostaessaan ”uuden maailmanjärjestyksen” olevan kyseenalainen termi, voisivat he pyrkiä sen varjolla julistamaan koko kirjoituksen pelkäksi ”salaliittoteoriaksi”.

Trollausta sosiaalisessa mediassa

Facebook-keskustelu kokonaisuudessaan.

Hieman omakohtaistakin kokemusta asiasta on. Vastavalkeassa julkaistua kirjoitustani Kansainvälinen liittouma terrorismin tukijana Lähi-idässä kommentoitiin Facebookissa ivalliseen sävyyn toteamuksella ”NWO ja paha Länsi”. Tällaisella toteamuksellahan faktoihin pohjautuva kirjoitus olisi tosiaan helppo leimata joksikin ”salaliittoteoriaksi”, mutta luultavasti kirjoittaja vain koki tarvetta kuitata oman maailmankuvansa vastaisen näkemyksen jollain sopivalla letkautuksella. Ensinnäkään kirjoituksessa ei varsinaisesti manata Länttä, vaikka sen vilpillisestä toiminnasta terrorismin tukijana puhutaankin, sillä onhan entinen DIA:n johtaja Michael Flynnkin todennut tämän olleen ”harkittu päätös” Yhdysvalloilta. Mutta siihen en kirjoituksessani ottanut kantaa, johtuvatko nämä toimet sitten pahuudesta, ahneudesta, vallanhimosta, välinpitämättömyydestä vai jostain muusta.

No, onhan tietysti mahdollista, että kirjoituksessani on virheitä tai olen ymmärtänyt jonkin asian väärin. Olisinkin ollut kiinnostunut keskustelemaan myös eriäviä näkemyksiä omaavien kanssa. Kun sitten huomautin, ettei kirjoituksessa puhuta ollenkaan ”uudesta maailmanjärjestyksestä”, kommentoija antoi ymmärtää, ettei ole kiinnostunut edes lukemaan sitä. Se kun on julkaistu Vastavalkeassa, ja samat tarinat voi kuulemma ”lukea Hymystä tai Seitsemän päivää -julkaisusta”. Pikainen vilkaisu kommentoijan Facebook-profiiliin paljasti hänen olevan kovin huolissaan ”Venäjän trolleista”. Siksi onkin huvittavaa, että asiallisten argumenttien sijaan hän itse keskittyi juurikin trollaukseen kirjoitustani kommentoidessaan.

Piper kumoaa myytin Executive Order 11110:aan liittyen

Miksi sitten käytän juuri Piperin kirjoja usein lähteenäni? Olen tullut monenlaista materiaalia – niin kirjoja ja artikkeleita kuin nettikirjoituksiakin – lukeneeksi, ja vaikka monia muitakin hyviä kirjoittajia – joiden materiaalia myös aion tuoda esiin – on tullut vastaan, on Piper erityisesti tehnyt itseeni vaikutuksen. Hänen kirjoistaan löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa helposti ymmärrettävään muotoon saatettuna. Piper myös käytti lähteinään hyvin paljon valtamediassa ja valtavirrassa esiintynyttä materiaalia, vaikka kriitikot usein yrittivätkin leimata hänet jonkin sortin ”ekstremistiksi”, kun eivät parempiakaan vastaväitteitä kyenneet muodostamaan hänen esittämilleen asioille. Toki Piperiakin saa ja pitääkin kyseenalaistaa, ja en tietysti itsekään joka asiasta ole samaa mieltä. Piper kuitenkin yleensä perusteli näkemyksensä huolellisesti ja yritti pitäytyä tiukasti faktoissa, eikä lähtenyt levittämään perusteettomia teorioita vain siksi, että ne sattuivat kuulostamaan hyviltä. Jotta jotain oikeaa asiaakin tulisi tähän kirjoitukseen, niin mainitsen lopuksi yhden esimerkin.

Piper tunnetaan parhaiten presidentti John F. Kennedyn murhaa käsittelevästä teoksestaan Final Judgment[2]. Kirjaan on uusien painosten myötä kertynyt jonkin verran syventävää materiaalia, ja eräässä täydennyksessä Piper kumoaakin myytin Executive Order 11110:aan liittyen (sivut 347–352). Kennedynhän väitettiin uhmanneen yksityisten pankkiirien kontrolloimaa Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserveä kyseisellä toimeenpanomääräyksellä, jonka sanottiin mahdollistaneen valtion laskea liikkeelle korotonta rahaa. Lisäksi presidentti Lyndon B. Johnsonin väitettiin kumonneen tämän määräyksen päästyään valtaan Kennedyn saatua surmansa marraskuussa 1963. EO 11110[3] kuitenkin koski vain hopeasertifikaatteja, ja siinä täydennettiin aiempaa määräystä EO 10289[4] antaen valtiovarainministeriölle valtuudet päättää hopeasertifikaattien liikkeellelaskusta ilman presidentin hyväksyntää. Määräystä ei kumonnut Johnson vaan presidentti Ronald Reagan vuonna 1987 allekirjoitettuaan EO 12608:n[5], joka kumosi joitakin vanhentuneita tai tarpeettomiksi käyneitä määräyksiä, kuten EO 11110:ssa lisätyn kohdan määräykseen EO 10289.

Vuoden 1966 seteli. Kuva sivulta mikepiperreport.com

On totta, että Kennedyn aikaan liikkeellä oli termeillä ”U.S. Notes” ja ”greenbacks” kutsuttua liittovaltion liikkeelle laskemaa korotonta rahaa. Näin olisi kuitenkin ollut siitä huolimatta kuka toimi presidenttinä, eikä mistään ”greenbackseista” edes puhuttu EO 11110:ssa, jolla ei siis ollut mitään tekemistä niiden kanssa. Sen sijaan kongressi oli jo 1878 asettanut säädöksen, jonka mukaan 322,539,016 dollarin arvosta näitä ”U.S. Noteseja” olisi pidettävä kierrossa. Ja jos ei Lyndon B. Johnson kumonnut EO 11110:aa, ei hän myöskään vetänyt ”greenbackseja” kierrosta, kuten väitettiin. Kennedyn ajan jälkeisiä ”U.S. Noteseja” on nimittäin todistetusti ollut kierrossa ja Piper esittää kirjassaan jopa kuvan vuoden 1966 setelistä. Toki jo isä Joe Kennedy oli puhunut Federal Reserven vastaisista toimista, mutta kyse oli kuitenkin pitemmän tähtäimen suunnitelmista. Ensimmäisellä kaudellaan Kennedyllä oli varmasti tavoitteenaan lujittaa valta-asemaansa ja tulla valituksi toiselle kaudelle, jolloin hän olisi mahdollisesti saattanutkin asettua Fediä vastaan.

Myytti lienee tullut tunnetuksi The Spotlight -lehdessä 31. lokakuuta 1988 julkaistusta kirjoituksesta, josta Jim Marrs sen poimi kirjaansa Crossfire (1989). Piper itsekin vaikutti kyseisessä sanomalehdessä ja on hyvin tietoinen, että myöhemmissä numeroissaan The Spotlight pyrki oikaisemaan lehteen lipsahtaneen kokemattoman toimittajan kirjoituksen, joka perustui virheelliseen informaatioon. Virheitähän toki sattuu itse kullekin, mutta Marrsilta tämä oikaisu meni ilmeisesti ohi, ja myytti saikin harmillisesti uutta elinvoimaa, kun yhä useammat siteerasivat Marrsin kirjaa siihen liittyen.

EO 11110 ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan, vaan lisäksi Piper on todennut[6] esimerkiksi vapaamuurari Albert Piken vuoden 1871 kirjeen kolmesta etukäteen suunnitellusta maailmansodasta ja laajalle levinneen lainauksen David Rockefellerin puheesta – jossa tämä kiittelee median edustajia vaitiolosta – vuoden 1991 Bilderberg-kokouksessa olevan väärennöksiä. Vaikka Rockefeller olisi hyvinkin saattanut sanoa jotain sen kaltaista, ei lainauksen alkuperästä tunnu kenelläkään olevan tarkempaa tietoa. Edes Daniel Estulin ei kirjassaan The true story of the Bilderberg Group (2007) mainitse mitään eksaktia lähdettä, vaan toteaa vain Rockefellerin ”useiden lähteiden mukaan” antaneen kyseisen lausunnon Baden-Badenin Bilderberg-kokouksessa. Tämän tapaisten myyttien oikaiseminen on siinä mielessä tärkeää, että väärän tiedon levittäminen vain johtaa totuuden etsijät väärille jäljille ja toisaalta myös asettaa esittäjänsä naurunalaiseksi vieden näin uskottavuutta todellisiltakin faktoilta. Piper usein totesikin, että näitä todellisiakin faktoja kyllä on ihan riittämiin, jottei ole mitään syytä tukeutua myytteihin.

(Huom. Vaikka tämä kirjoitus on alun perin julkaistu 1.8.2015, tekstiä on myöhemmin muokattu ja tehty joitain lisäyksiä. Viimeisin päivitys 16.4.2016.)

Viitteet

[1] George H. W. Bushin puhe kongressin istunnossa 11.9.1990. https://en.wikisource.org/wiki/Address_Before_a_Joint_Session_of_the_Congress_on_the_Persian_Gulf_Crisis_and_the_Federal_Budget_Deficit

[2] Piper, Michael Collins. 2005. Final Judgment. American Free Press. Saatavilla pdf-muodossa: http://americanfreepress.net/PDF/Final_Judgment.pdf

[3] Executive Order 11110. http://www.presidency.ucsb.edu/ws/?pid=59049

[4] Executive Order 10289. http://www.presidency.ucsb.edu/ws/?pid=59339

[5] Executive Order 12608. http://www.reagan.utexas.edu/archives/speeches/1987/090987f.htm

[6] Piper, Michael Collins | American Free Press. 16.1.2013. How Disinformation Becomes History. http://americanfreepress.net/?p=8060

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: